Maakuntamatkailua Mikkelissä

Kävin lomalla muutamaankin otteeseen vanhempieni uudella kesäpaikalla Mikkelissä. Hieman tuli myös tutustuttua lähiseudun matkailumahdollisuuksiin. Teimme mm. päiväreissun Valamon luostariin, joka on jo pitkään kuulunut kotimaan kohteisiin, joissa haluaisin vierailla. Päivä oli mielenkiintoinen, näkemistä paljon. Mukaan tarttui myös tuohuksia, pieni ikoni sekä pullo luostarin viiniä. Viini on vielä maistamatta, joten mielenkiinnolla odotan. Sen sijaan lounasbuffet luostarin ravintolassa oli pettymys. Odotukset eivät olleet mitenkään erityisen korkealla, mutta hintalaatu-suhde ei ollut aivan kohdallaan.

Tertissä oli huomioitu myös karvaiset matkakumppanit

 

Kävimme myös mökkiämme lähellä sijaitsevassa Tertin kartanossa, jossa ilmeisesti olisi ollut hyvä ruoka, meillä vaan ei valitettavasti ollut nälkä, kun olimme jo täyttäneet vatsamme Valamossa. Katselimme kuitenkin ympärillemme ja tutustuimme puoteihin. Kotiin tarttui tuliaisiksi kahvia ja olutta.



Kävimme Puumalassa päiväseltään ihastelemassa Lintusalontien maisemia, joista yritin muutamia otoksia napata. Kuvissani ei kuitenkaan näy ollenkaan kuinka upeita maisemat todellisuudessa olivat. Matkan varrelle osui myös Temolan viinitila, jossa täytyi tietysti pyörähtää. Sieltä lähti mukaan omenasiideriä sekä makeaa mustaherukkaviiniä.

Suomen tilaviinikilpailun jälkiruokaviinisarjassa tänä vuonna toiseksi sijoittunut Niiniviini, joka kuulemma sopii hyvin juustojen kanssa nautittavaksi.

Mökkimme lähellä sijaitsevat myös ihana Kenkävero ja Heikkilän yrttitila. Kenkäverossa olen käynyt ennenkin ja tällä kertaa sainkin hillittyä ostohimoni ja tyydyin vain katselemaan ja nauttimaan kahvit.  Heikkilän yrttitilan kesäpuodista mukaani tarttui kuivattua sitruunamelissaa, salviaa ja nokkosta. Jälkikäteen harmittelin, että ostin nokkosta vain yhden purkin. Siitähän saa keittoja, kastikkeita, leipätaikinoita, lettuja jne. Ajattelin tilata heidän nettikaupastaan lisää, mutta nyt huomasinkin suureksi riemukseni, että myös Heikkilän tila on edustettuna Teurastamon Maalaistentorilla 19.9.

Reissun kohokohtia oli ilman muuta  Agassin leipomo-konditoria Anttolassa. Ihania leipiä ja leivonnaisia. Kotimatkalle ostin evääksi vielä muutamat riisipiirakat.

Kesän ja syksyn satoa vol.2

Olin muutama päivä sitten ystäväni kanssa poimimassa juuri kypsyneitä puolukoita hänen ravintolansa käyttöön. Keskustelimme marjojen ja sienten hinnoista ja ystäväni (kaupunkilaislapsi kuten minäkin) totesi, että hänen on välillä vaikea käsittää, että metsässä kasvaa syötävää - vielä verrattain arvokasta sellaista - jota saa käydä keräämässä vapaasti niin paljon kuin jaksaa. Ja onhan se nyt mahtavaa! Plussana tietysti raitis ilma, lapsenomainen löytämisen ilo ja voitonriemu, kun löytää uuden torvisienipaikan tai suppilovahveromättään. En malta odottaa seuraavaa vapaata viikonloppua, jotta pääsisin taas sienimetsään.




Täydellinen yksilö! Samointein unohtuivat ne edelliset 25 matoisaa pettymyksentuottajaa.

Järjettömän huono otos. Kyllä. Mutta siinä on hieno uusi sienikori, joka hankittiin Mikkelin torilta. Ja kappas muutama kanttarellikin on päässyt kyytiin orakkaiden ja puolukoiden seuraksi.

Olen pitkään haaveillut hyötykasvikuivurista. Valitettavasti yksiöni keittiöön ei todellakaan mahdu enempää vempaimia. Onneksi äitini oli hankkinut tämän edullisen, mutta toimivan laitteen mökille.

Puolukkapiirakka

Mökkireissulta minulla oli tuomisinani kuivattuja mustia torvisieniä ja herkkutatteja, orakkaita ja hieman suppilovahveroita pakastettavaksi, muutama kanttarelli ruisleivän päälle paistettavaksi sekä puolukoita pakastettavaksi. Puolukoista valmistui myös jo piirakka perinteisempääkin perinteisemmällä ohjeella.

Mamman marjapiirakka

Pohja:
100g leivontamargariinia (tai voita)
1dl sokeria
1 muna
1 1/2dl grahamjauhoja
1dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
3-4dl marjoja (mustikoita, puolukoita, viinimarjoja)
1prk (200g) kermaviiliä
1/2dl sokeria
1tl vaniljasokeria

1. Valmista ensin pohja. Vaahdota margariini ja sokeri. Sekoita keskenään kuivat aineet.
2. Sekoita rasva-sokeriseokseen muna ja kuivat aineet.
3. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
4. Kaada pohjalle marjat.
5. Sekoita keskenään kermaviili, sokerit ja muna. Kaada seos marjojen päälle.
6. Paista 200C n.30min. Anna jäähtyä ennen tarjoamista.

Tämä ohje ei todellakaan ole omani, en myöskään tiedä kenen se alunperin on. Se tunnetaan yleisesti Mamman marjapiirakan nimellä. Minulta ei sattunut tällä kertaa löytymään jääkaapista kermaviiliä, joten käytin vaniljajogurttia ja jätin vaniljasokerin pois. Ensi kerralla taidan kyllä kipaista kaupassa ja tehdä piiraan kermaviilistä ohjeen mukaan.

Kesän ja syksyn satoa vol.1

Nyt tuntuu olevan kovin trendikästä sienestää tai marjastaa. Itse olen, kiitos ex-anoppikokelaan, viimeiset kymmenen vuotta fiilistellyt marjastusta ja sienestystä ja mahdollisuuksien mukaan niitä harrastanut. Välillä tuntuu, että kaupungissa asuvan, autottoman ihmisen voi olla hankala moisia harrastaa tai ainakin se vaatii aikamoista panostusta. Välillä sitä onneksi sentään saa jonkun kaverin kinuttua suppilometsälle syksyllä. Tänä kesänä/syksynä olen ollut aivan tohkeissani päästessäni uudelle mökille, jonka tontilta löytyy niin mustikkaa, puolukkaa kuin sieniäkin.

Laiska marjastaja käyttää poimuria ja raahaa metsästä mukanaan niin risut, lehdet kuin varvutkin

Ihania villivadelmia (joskin valtaosin hieman jo kuivahtaneita) oli tienpielet täynnä. Saasteistakaan ei tarvitse huolehtia, kun tuota hiekkatienpätkää ei kukaan muu käytä.

Vanhempien pihasta vielä viinimarjoja

Pakastuneita valkoherukoita

Lomailua Lohjan seudulla

Kesälomapostaukseni näyttäisivät tulevan hyvin tipoittain ja suurella viiveellä. Vietin viikon lomastani ystävän mökillä Lohjalla rentoutumassa. Mökkiolosuhteissa (ei juoksevaa vettä, kaasugrilli kypsennysvälineenä & rajallinen kylmäsäilytystila) kokkailussa on aina omat haasteensa ja tämä vaikuttikin merkittävästi viikon ruokalistaan. Hyvin tuli tästä huolimatta syötyä, itse tehtyä tosin kotioloissa olisi varmasti ollut suurempi osuus.

Makkara kuuluu toki mökkiläisen ruokavalioon. Tämä Makulihan miellyttävän mausteinen ja lihaisa herkku tarttui matkaan Ison Omenan sittarista, jossa sitä oli maistiaisena tarjolla. Dijon sinappia kylkeen ja NAM.

Myllylammen kalasavustamolta haimme ihanaa lämminsavulohta, joka tosin omaan makuuni oli aavistuksen liian suolaista, mutta silti - ah niin hyvää!

Lohen kaveriksi tein parsa-rucolasalaattia, jonka ohje löytyy täältä sekä oman variaationi perunasalaatista. Kaupan perunasalaatit eivät maistu minulle, joten oli jo aikakin kehitellä oma simppeli ohje. Minun salaattini valmistuu jotakuinkin näin:

Pilko muutamia kylmiä keitettyjä uusia perunoita kuutioiksi. Valmista kastike, johon tulee kreikkalaista jogurttia, raastettua sitruunan kuorta, hieman sitruunamehua, paljon hienonnettua tuoretta ruohosipulia, mustapippuria ja suolaa. Kastikkeen määrä ja mausteiden suhteet ovat makuasia. Itse tein kastiketta verrattain vähän, jolloin salaatti oli melko "kiinteää". Sekoita kastike ja perunat huolellisesti keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan, mielellään muutamaksi tunniksi.

Jälkiruoakana nautimme Pavlovaa. Suureksi harmikseni marengin valmistus mökillä/kotona valmistetun kuljetus sinne ehjänä tuntuivat mahdottomilta vaihtoehdoilta, joten meidän oli tyytyminen kaupan marenkipohjaan. Helppoa tuo tietysti oli, mutta pohja oli aivan liian makea ja makuuni turhan "rapea". Ensikerralla teen siis Pavlovaa vain kotioloissa. Marengin päälle tein kermavaahdosta, kreikkalaisesta jogurtista, sokerista ja vaniljasokerista vaahdon. Ja päälle ladoin kiivejä ja passiohedelmää. Tarkoituksenani oli laittaa siihen vielä tuoretta mangoa, mutta pohja oli sen verran pieni, että mango jäi laittamatta. Lopputulos oli kaikesta huolimatta herkullinen ja koko komeus tuli syötyä.

Paikallisesta marketista löytyi uusi tuttavuus. Alitalon Viideri on lohjalaisen Ciderberg Oy:n hiilihapotettu valkoherukkaviini. Juoma oli melko makea, mutta pieni pullo kahteen pekkaan oli juuri sopiva määrä tuota herkkujuomaa. Tuota täytyy ehdottomasti ostaa uudemmankin kerran.

Broilerifilee sai seurakseen ananas-halloumivartaan. Näitä olen tehnyt monta kertaa ennenkin. Ideaalitilanteessa ne tehtäisiin tuoreesta ananaksesta, maustettaisiin limellä-chilimarinadilla ja tarjottaisiin tiikerirapujen tai juuri broilerin sekä vihersalaatin kanssa. Nyt mentiin helpoimman kautta ja käytettiin purkkiananasta, joka ei tietysti ole lähellekkään sama asia.

Mansikka-samppanja, mango-suklaa, raparperi-suklaa, vadelma-valkosuklaa ja mustaherukka-suklaa (ei järjestyksessä)

Muutama vuosi sitten löysimme Lohjalta aivan ihanan ranskalaisen konditorian, St. Honoren, jossa on sittemmin joka kesä tullut vierailtua ja haettua muutamat leivokset mökille kahvin kanssa maisteltaviksi. Valinta oli tälläkin kertaa uskomattoman vaikea, vaikka otimme yhteensä viisi kakkupalaa jaettavaksi.



Eräänä kankkuspäivänä nautimme ruhtinaallisen krapulapäivällisen, joka piti sisällään grillattuja lohkoperunoita dijon-aiolin kanssa ja mahtihampurilaisen. Perunat teimme edellisen päivänä keitetyistä uusista potuista, jotka pyöräytimme oliiviöljyssä, maustoimme pippurilla ja suolalla ja laitoimme grilliin. Megahampurilaisessa oli kaupan sämpylä, itse tehty jauhelihapihvi, pekoniviipale, cheddaria, BBQ-ketsuppia, kaupan aiolia, salaattia ja pihvitomaattia. Perunoiden kastike valmistui yksinkertaisesti sekoittamalla dijon-sinappia kaupan aioliin.

Palan painikkeena toimi olut.

Viikon päätteeksi pidimme, harvinaisen pienellä kokoonpanolla, perinteeksi muodostuneet rapujuhlat.