Mihin se kesä katosi

Ihanat kesäkurpitsan kukat

Lähes huomaamatta on kesä vierähtänyt. Tajusin, etten pariin kuukauteen ole ehtinyt tännekään kirjottaa. Postausta odottavia reseptejä ja kuvia on kyllä, kunhan vaan ehtisi. Tämä on monella tapaa ollut ihana kesä. On saatu nauttia auringosta, juhlittu ystävien polttareita ja häitä, ihana perinteinen kaveriporukan juhannus mökillä jne. On sitä paljon ehtinyt ja lisäksi olen tehnyt paljon töitä sekä hoitanut parvekepuutarhaa. (Siitä vähän tämän kirjoituksen lopussa.) Ehkä sillä tämän radiohiljaisuuden olenkin perustellut: "Kun nyt on kesä, niin nauti siitä. Syksyn pimetessä voit asettua koneen kanssa sisälle."

Vaikka tähän kesään on mahtunut paljon hyvää, niin on se hieman erikoinenkin ollut. O on ollut jo viikkokausia reissussa, sukuloimassa Norsunluurannikolla. Tyhjä koti tuntuu oudolta, samoin yksin nukkumaan meneminen. Pikkuhiljaa tähän on tottunut ja sanoinkin hänelle, että meillä saattaa olla aikamoinen totuttelu toisiimme näin pitkän eron jälkeen. Hän kuitenkin oli sitä mieltä, että olemme ikävöineet toisiamme niin paljon, että olemme vain iloisia ja totuttelu vie päivän-pari maksimissaan. Nyt eroa kestää onneksi enää vajaa pari viikkoa. Sitten tapaamme Pariisissa - voiko ihanampaa kohtaamispaikkaa ajatella! Meidän vuosipäivämme on tänä perjantaina ja vietämme sen siis erillämme. Sovimme, että vietämme sitä sitten Pariisissa jälkikäteen. En malta odottaa tuota reissua. Tietysti päällimmäisenä mielessä on jälleennäkeminen O:n kanssa, mutta myös Pariisiin tutustuminen ja O:n ystävien ja joidenkin perheenjäsenten tapaaminen saavat minut odottamaan reissua innolla. Siitä tulen varmasti kirjoittamaan ja jahka kotiudun ja reissusta toivun, niin josko ne kesän ruokapostauksetkin tänne saisin. O:n äiti on myös kuulemma opettanut pojalleen uusia norsunluurannikkolaisia reseptejä, jotka hän puolestaan lupasi heti esitellä minulle eli niitäkin on odotettavissa syksyn mittaan.

Tämän kesän olen tosiaan harjoitellut ruukkupuutarhan hoitoa parvekkeella ja muutamia vastoinkäymisiä on ollut, mikä oli täysin odotettavissa ottaen huomioon, että tähän mennessä en ole onnistunut pitämään hengissä edes helppohoitosia huonekasveja. Näistä lähtökohdista kun katsoo, niin olen oikeastaan erittäin tyytyväinen parvekkeeni satoon. Yrtit ovat edelleen hengissä ja niitä napsin ruoanlaittoon suoraan partsilta. Mansikoita kypsyy silloin tällöin suuhun pistettäväksi, salaattiakin olen saanut ja varsinkin villirucolasta kovasti nauttinut. Laitan muutamia kuvia kesän varrelta ja seuraavaan postaukseen sitten tämän hetken tilanteesta kuvia.

Yrtit viihtyvät hyllyssään. 

Kyllä oli hyvä hankinta tuo Ikean hylly, jonka itse maalasin.

Somat purkkiyrtit

Ensimmäiset perunani! Herkullisia pieniä puikulaperunoita.

Mikkelissäkin ehdin mökillä käymään ja siellä sattui olemaan hirmuhelteet eli lepäillessä ja uidessa aika pääosin meni. Käytiin tietysti torilla ja jätskillä satamassa. Mustikassakin kävin. Aika vähänlaisesti tuolloin oli marjoja, mutta puolisen litraa taisin saada kasaan. Mökille oli valmistunut myös uusi, isompi terassa, jossa oli ihana palvoa aurinkoa.

Ilta-aurinko uudella terassilla

 Mustikkapiirakka töihin viemisiksi

 

Mezeilta euroviisujen tahtiin

Lauantaina päätimme ystäväni kanssa järjestää kahden hengen euroviisukisastudion. Päivä oli todella hektinen meille molemmille, joten tarjoilujen piti hoitua helposti. Päätimme tehdä turkkilaisvaikutteisia mezejä. Suurimman osan esivalmistelin perjantaina, osan teimme lauantai-iltana ja jotain ostettiin valmiinakin. Älköön kukaan erehtykö luulemaan, että nämä ohjeet ovat millään tapaa autenttisia turkkilaisia ohjeita. Nämä ovat enemmänkin minun mielikuviani turkkilaisista mauista, muokattuna minun mieltymysteni mukaan. Sekä muutama kreikkalainen lisä. Ystäväni on asunut jonkin aikaa kreikassa ja molemmat olemme myös matkustaneet siellä. Kreikkalainen keittiö on todella lähellä molempien meidän sydämiämme. Illan menu sisälsi seuraavia:

jogurttidippi
hummus
fetadippi
leipä
dolmadeksia
linssipihvit
köftet
kuskussalaatti

Näistä dolmadekset olivat kaupan säilykehyllystä. Ladoimme ne sievään riviin uunivuokaan, puristimme päälle sitruunamehua ja kuumensimme ne uunissa juuri ennen tarjoilua. Niin helppoa, mutta ah, niin hyvää. Haluan kyllä joku kerta koittaa tehdä noita itse alusta alkaen. Viininlehtiä kuulemma myydään säilöttynä ja täytteeksi vaan riisiä ja jauhelihaa. Hummus ei valitettavasti onnistunut tällä kertaa. Siitä tuli kitkerää. Tiedä sitten oliko valkosipulia liikaa, vai oliko valkosipuli vanhaa tai muuta, mutta sen ohjeen jätän toiseen kertaan, niin että määrät varmasti toimivat. Ystäväni teki fetadipin, enkä muistanut kysyä ohjetta. Mutta se vaikutti olevan todella simppeli. Arvelisin, että kreikkalaista jogurttia, murustettua fetaa ja hienonnettua chiliä vaan sekaisin. Lopuksi lisäsimme vielä hienonnettua persiljaa sekaan. Tarkistan vielä, oliko siinä muuta ja lisään tarvittaessa korjaukset. Hyvää se oli joka tapauksessa leivän ja muunkin kyljessä.

Leivän kanssa tuli hieman kiire eli siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ihan perus valkoinen leipä: n.13dl vehnäjauhoja, 2tl suolaa, 1pss kuivahiivaa, 1rkl hunajaa ja n.5dl lämmintä vettä. Sekoitin kuivat aineet kulhossa, lisäsin hunajan ja viimeiseksi lämpimän veden. Sekoita huolella ja vaivaa taikinaa. Ideaalitilanteessa taikina todella vaivattaisiin huolella, mutta minuun iski laiskuus ja kiire, eli vaivaus oli tällä kertaa kovin vähäistä. Anna taikinan kohota liinalla peitettynä, lämpimässä paikassa vähintään kaksinkertaiseksi. Pyörittele sitten jauhotetuin käsin taikina sämpylöiksi/leiviksi leivinpaperilla peitetyille pelleille. Laita uuni lämpenemään 200C. Peitä sämpylät/ pienet leivät liinoilla ja anna kohota vielä vähintään uunin lämpiämisen ajan. Voit ennen paistamista tehdä terävällä veitsellä viillot leipien pintaan, jotta taikina pääsee kohoamaan uunissa paremmin. Paista, kunnes leivät ovat kauniin kullanruskeita.

Jogurttidippi 2:lle

1dl turkkilaista/kreikkalaista jogurttia
1/4 kurkku kuorittuna, siemenet poistettuna ja pieneksi kuutioituna
1tl sitruunankuorta raastettuna
1rkl sitruunamehua
pieni kourallinen mintun lehtiä (jos suuria, niin revittynä)

Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua vähintään pari tuntia jääkaapissa.

Linssipihvit (8-10 pihviä tai paljon enemmän pyöryköitä)

2dl kuiviä punaisia linssejä huuhdeltuna
1 kasvisliemikuutio
vettä niin, että linssit peittyvät kunnolla
2 kuorittua, keitettyä perunaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2rkl vehnäjauhoja
1 muna
juustokuminaa
paprikajauhetta
chilijauhetta
hieman suolaa ja mustapippuria

Keitä linssit kypsiksi kasvisliemessä. Kaada ylimääräinen vesi pois. Laita linssit kulhoon.
Kuullota sipulit ja valkosipulit. Ja kaada linssien päälle. Lisää joukkoon myös kuoritut, keitetyt perunat.
Murskaa perunat haarukalla ja sekoita. Lisää mausteet ja vehnäjauhot ja sekoita. Lisää viimeiseksi kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Toki massan voisi sekoittaa esim. tehosekoittimessa, mutta makuuni siitä tulee näin liian tasaista. Itse tykkään, että pihveissä on pieniä sattumia ja makuja voi erottaa toisistaan.

Anna massan vetäytyä jääkaapissa muutamia tunteja. Paista pihvit pannulla, öljyssä, alhaisella lämmöllä. Paistoaika riippuu pihvien tai pyöryköiden koosta, ehkä 5-10min. per puoli. Tarkoitus on, että pihvien pinnasta tulisi ihanan rapea. Suosittelen näillä määrillä käyttämään samaan aikaan kahta suurta pannua, jotta tämä vaihe ei veisi niin kauaa. Olisin halunnut tehdä pieniä pyöryköitä tai lituskoita, mutta ajan säästämiseksi tein suurempia pihvejä. Nämä voisi varmasti tehdä uunissakin, mutta pannulla tulee mielestäni parempia. Ja lisäksi köftet tulivat uunissa samaan aikaan, kun paistelin pihvejä.

Köftet (n. 15 kpl)

400g lampaan tai naudan jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1,5tl jauhettua korianteria
2tl jauhettua juustokuminaa
2tl kanelia
1tl suolaa
1tl rouhittua mustapippuria
0,5tl kuivattua timjamia
1tl (savustettua) paprikajauhetta
0,5tl chilijauhetta (tai 1tl, jos ei kovin tulista)
2rkl vehnäjauhoja
1 sitruunan kuori raastettuna
1rkl sitruunamehua
1dl hienonnettua tuoretta persiljaa
1/2dl paahdettuja pinjansiemeniä
2rkl tomaattipyrettä
2rkl rusinoita
1 muna
(öljyä paistamiseen)

Tein osan esivalmisteluista useita tunteja ennen varsinaista kokkausta, näin varsinainen kokkaus hoitui nopeasti. Sekoita keskenään kaikki kuivat mausteet ja vehnäjauhot. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Sekoita keskenään rusinat ja tomaattipyree. Tämän tein siitä syystä, että rusinani olivat kovin kuivan oloisia ja ajattelin, että pullien sisällä mehevät rusinat maistuvat paremmalle. Järkeilin, että tomaattipyreestä rusinat imisivät kosteutta. Mielestäni tämä toimi ihan hyvin.

Ennen lihapullataikinan tekoa, kuullota sipulit ja valkosipulit. Tunnustettakoon tässä vaiheessa, että unohdin taikinastani sipulit, valkosipulit sekä kananmunan. Tästä huolimatta pullista tuli oikein hyviä eli halutessaan, ne voi jättää pois.

Sekoita kulhossa jauheliha, mausteseos, tomaattipyre ja rusinat, sitruunan kuori ja sitruunamehu sekä pinjansiemenet ja jos muistat, niin sipulit ja kananmuna. Kun seos on tasainen anna maustua huoneenlämmössä ehkä tunnin verran.

Pyörittele sitten pyöryköiksi tai kuten minä, pieniksi kiekoiksi. Paistaa uuninpellillä, leivinpaperin päällä 200C asteessa, kunnes pinta on saanut hyvän värin ja pyörykät ovat kypsiä. Unohdin katsoa kelloa, mutta arvioisin tämän vieneen ehkä parikymmentä minuuttia. Riippuu taas pyöryköiden koosta ja uunista.



Kuskussalaatti

1 2/3dl kuivaa kuskusia (minulla täysjyvä-)
2rkl tomaattipyrettä
1/2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
1rkl oliiviöljyä
1rkl balsamicoa
suolaa ja pippuria
(1/2 punasipuli hienoksi kuutioituna)
3 tomaattia, siemenet poistettuna ja pieneksi kuutioituna
1/4 kurkku, kuorittuna, siemenet poistettuna ja kuutioituna
pieni kourallinen kalamataoliiveja, kivet poistettuna ja pilkottuna
1dl keitettyjä kikherneitä
1dl hienonnea tuoretta persiljaa
kourallinen kuorittuja manteleita paahdettuna ja rouhittuna

Kypsennä kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita keskenään tomaattipyree, sitruunamehu ja sitruunan kuori, oliiviöljy, balsamico ja suola ja pippuri. Kaada jäähtyneen kuskusin joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää seuraavaksi joukkoon pilkotut sipulit, kurkku, tomaatit ja oliivit. Tällä kertaa jätin sipulin pois, koska minulla ei ollut punasipulia. Sekoita joukkoon myös kikherneet ja persilja.

Tarjolle laitettaessa ripottele pinnalle paahdetut ja rouhitut mantelit.

Tämän setin latasimme sohvapöydälle ja asetuimme katsomaan euroviisuja. Täytyy sanoa, että toimi. Toki aina olisi parannettavaa. Olen kovin kriittinen ruokieni suhteen, joten mielestäni aina pitäisi olla vähän lisää sitä ja vähän vähemmän tätä, mutta melko hyvin nämä menivät näinkin. Onneksi ystäväni mies tuli myös puolessa välissä viisuja, koska ruokaa oli todella paljon. Vaikka koitin tehdä melko pieniä annoksia, tuloksena oli silti ihan liikaa ruokaa. Näistä riittäisi varmaan ainakin neljälle, jos tsatsikia tekisi enemmän.

Ps. Kuvien laatu taas on mitä on, mutta suoraan sanottuna meillä oli niin nälkä, että kuvaus piti vain hoitaa pikaisesti pois alta.

Maakuntamatkailua Mikkelissä

Kävin lomalla muutamaankin otteeseen vanhempieni uudella kesäpaikalla Mikkelissä. Hieman tuli myös tutustuttua lähiseudun matkailumahdollisuuksiin. Teimme mm. päiväreissun Valamon luostariin, joka on jo pitkään kuulunut kotimaan kohteisiin, joissa haluaisin vierailla. Päivä oli mielenkiintoinen, näkemistä paljon. Mukaan tarttui myös tuohuksia, pieni ikoni sekä pullo luostarin viiniä. Viini on vielä maistamatta, joten mielenkiinnolla odotan. Sen sijaan lounasbuffet luostarin ravintolassa oli pettymys. Odotukset eivät olleet mitenkään erityisen korkealla, mutta hintalaatu-suhde ei ollut aivan kohdallaan.

Tertissä oli huomioitu myös karvaiset matkakumppanit

 

Kävimme myös mökkiämme lähellä sijaitsevassa Tertin kartanossa, jossa ilmeisesti olisi ollut hyvä ruoka, meillä vaan ei valitettavasti ollut nälkä, kun olimme jo täyttäneet vatsamme Valamossa. Katselimme kuitenkin ympärillemme ja tutustuimme puoteihin. Kotiin tarttui tuliaisiksi kahvia ja olutta.



Kävimme Puumalassa päiväseltään ihastelemassa Lintusalontien maisemia, joista yritin muutamia otoksia napata. Kuvissani ei kuitenkaan näy ollenkaan kuinka upeita maisemat todellisuudessa olivat. Matkan varrelle osui myös Temolan viinitila, jossa täytyi tietysti pyörähtää. Sieltä lähti mukaan omenasiideriä sekä makeaa mustaherukkaviiniä.

Suomen tilaviinikilpailun jälkiruokaviinisarjassa tänä vuonna toiseksi sijoittunut Niiniviini, joka kuulemma sopii hyvin juustojen kanssa nautittavaksi.

Mökkimme lähellä sijaitsevat myös ihana Kenkävero ja Heikkilän yrttitila. Kenkäverossa olen käynyt ennenkin ja tällä kertaa sainkin hillittyä ostohimoni ja tyydyin vain katselemaan ja nauttimaan kahvit.  Heikkilän yrttitilan kesäpuodista mukaani tarttui kuivattua sitruunamelissaa, salviaa ja nokkosta. Jälkikäteen harmittelin, että ostin nokkosta vain yhden purkin. Siitähän saa keittoja, kastikkeita, leipätaikinoita, lettuja jne. Ajattelin tilata heidän nettikaupastaan lisää, mutta nyt huomasinkin suureksi riemukseni, että myös Heikkilän tila on edustettuna Teurastamon Maalaistentorilla 19.9.

Reissun kohokohtia oli ilman muuta  Agassin leipomo-konditoria Anttolassa. Ihania leipiä ja leivonnaisia. Kotimatkalle ostin evääksi vielä muutamat riisipiirakat.

Kesän ja syksyn satoa vol.2

Olin muutama päivä sitten ystäväni kanssa poimimassa juuri kypsyneitä puolukoita hänen ravintolansa käyttöön. Keskustelimme marjojen ja sienten hinnoista ja ystäväni (kaupunkilaislapsi kuten minäkin) totesi, että hänen on välillä vaikea käsittää, että metsässä kasvaa syötävää - vielä verrattain arvokasta sellaista - jota saa käydä keräämässä vapaasti niin paljon kuin jaksaa. Ja onhan se nyt mahtavaa! Plussana tietysti raitis ilma, lapsenomainen löytämisen ilo ja voitonriemu, kun löytää uuden torvisienipaikan tai suppilovahveromättään. En malta odottaa seuraavaa vapaata viikonloppua, jotta pääsisin taas sienimetsään.




Täydellinen yksilö! Samointein unohtuivat ne edelliset 25 matoisaa pettymyksentuottajaa.

Järjettömän huono otos. Kyllä. Mutta siinä on hieno uusi sienikori, joka hankittiin Mikkelin torilta. Ja kappas muutama kanttarellikin on päässyt kyytiin orakkaiden ja puolukoiden seuraksi.

Olen pitkään haaveillut hyötykasvikuivurista. Valitettavasti yksiöni keittiöön ei todellakaan mahdu enempää vempaimia. Onneksi äitini oli hankkinut tämän edullisen, mutta toimivan laitteen mökille.

Puolukkapiirakka

Mökkireissulta minulla oli tuomisinani kuivattuja mustia torvisieniä ja herkkutatteja, orakkaita ja hieman suppilovahveroita pakastettavaksi, muutama kanttarelli ruisleivän päälle paistettavaksi sekä puolukoita pakastettavaksi. Puolukoista valmistui myös jo piirakka perinteisempääkin perinteisemmällä ohjeella.

Mamman marjapiirakka

Pohja:
100g leivontamargariinia (tai voita)
1dl sokeria
1 muna
1 1/2dl grahamjauhoja
1dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
3-4dl marjoja (mustikoita, puolukoita, viinimarjoja)
1prk (200g) kermaviiliä
1/2dl sokeria
1tl vaniljasokeria

1. Valmista ensin pohja. Vaahdota margariini ja sokeri. Sekoita keskenään kuivat aineet.
2. Sekoita rasva-sokeriseokseen muna ja kuivat aineet.
3. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
4. Kaada pohjalle marjat.
5. Sekoita keskenään kermaviili, sokerit ja muna. Kaada seos marjojen päälle.
6. Paista 200C n.30min. Anna jäähtyä ennen tarjoamista.

Tämä ohje ei todellakaan ole omani, en myöskään tiedä kenen se alunperin on. Se tunnetaan yleisesti Mamman marjapiirakan nimellä. Minulta ei sattunut tällä kertaa löytymään jääkaapista kermaviiliä, joten käytin vaniljajogurttia ja jätin vaniljasokerin pois. Ensi kerralla taidan kyllä kipaista kaupassa ja tehdä piiraan kermaviilistä ohjeen mukaan.

Kesän ja syksyn satoa vol.1

Nyt tuntuu olevan kovin trendikästä sienestää tai marjastaa. Itse olen, kiitos ex-anoppikokelaan, viimeiset kymmenen vuotta fiilistellyt marjastusta ja sienestystä ja mahdollisuuksien mukaan niitä harrastanut. Välillä tuntuu, että kaupungissa asuvan, autottoman ihmisen voi olla hankala moisia harrastaa tai ainakin se vaatii aikamoista panostusta. Välillä sitä onneksi sentään saa jonkun kaverin kinuttua suppilometsälle syksyllä. Tänä kesänä/syksynä olen ollut aivan tohkeissani päästessäni uudelle mökille, jonka tontilta löytyy niin mustikkaa, puolukkaa kuin sieniäkin.

Laiska marjastaja käyttää poimuria ja raahaa metsästä mukanaan niin risut, lehdet kuin varvutkin

Ihania villivadelmia (joskin valtaosin hieman jo kuivahtaneita) oli tienpielet täynnä. Saasteistakaan ei tarvitse huolehtia, kun tuota hiekkatienpätkää ei kukaan muu käytä.

Vanhempien pihasta vielä viinimarjoja

Pakastuneita valkoherukoita

Lomailua Lohjan seudulla

Kesälomapostaukseni näyttäisivät tulevan hyvin tipoittain ja suurella viiveellä. Vietin viikon lomastani ystävän mökillä Lohjalla rentoutumassa. Mökkiolosuhteissa (ei juoksevaa vettä, kaasugrilli kypsennysvälineenä & rajallinen kylmäsäilytystila) kokkailussa on aina omat haasteensa ja tämä vaikuttikin merkittävästi viikon ruokalistaan. Hyvin tuli tästä huolimatta syötyä, itse tehtyä tosin kotioloissa olisi varmasti ollut suurempi osuus.

Makkara kuuluu toki mökkiläisen ruokavalioon. Tämä Makulihan miellyttävän mausteinen ja lihaisa herkku tarttui matkaan Ison Omenan sittarista, jossa sitä oli maistiaisena tarjolla. Dijon sinappia kylkeen ja NAM.

Myllylammen kalasavustamolta haimme ihanaa lämminsavulohta, joka tosin omaan makuuni oli aavistuksen liian suolaista, mutta silti - ah niin hyvää!

Lohen kaveriksi tein parsa-rucolasalaattia, jonka ohje löytyy täältä sekä oman variaationi perunasalaatista. Kaupan perunasalaatit eivät maistu minulle, joten oli jo aikakin kehitellä oma simppeli ohje. Minun salaattini valmistuu jotakuinkin näin:

Pilko muutamia kylmiä keitettyjä uusia perunoita kuutioiksi. Valmista kastike, johon tulee kreikkalaista jogurttia, raastettua sitruunan kuorta, hieman sitruunamehua, paljon hienonnettua tuoretta ruohosipulia, mustapippuria ja suolaa. Kastikkeen määrä ja mausteiden suhteet ovat makuasia. Itse tein kastiketta verrattain vähän, jolloin salaatti oli melko "kiinteää". Sekoita kastike ja perunat huolellisesti keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan, mielellään muutamaksi tunniksi.

Jälkiruoakana nautimme Pavlovaa. Suureksi harmikseni marengin valmistus mökillä/kotona valmistetun kuljetus sinne ehjänä tuntuivat mahdottomilta vaihtoehdoilta, joten meidän oli tyytyminen kaupan marenkipohjaan. Helppoa tuo tietysti oli, mutta pohja oli aivan liian makea ja makuuni turhan "rapea". Ensikerralla teen siis Pavlovaa vain kotioloissa. Marengin päälle tein kermavaahdosta, kreikkalaisesta jogurtista, sokerista ja vaniljasokerista vaahdon. Ja päälle ladoin kiivejä ja passiohedelmää. Tarkoituksenani oli laittaa siihen vielä tuoretta mangoa, mutta pohja oli sen verran pieni, että mango jäi laittamatta. Lopputulos oli kaikesta huolimatta herkullinen ja koko komeus tuli syötyä.

Paikallisesta marketista löytyi uusi tuttavuus. Alitalon Viideri on lohjalaisen Ciderberg Oy:n hiilihapotettu valkoherukkaviini. Juoma oli melko makea, mutta pieni pullo kahteen pekkaan oli juuri sopiva määrä tuota herkkujuomaa. Tuota täytyy ehdottomasti ostaa uudemmankin kerran.

Broilerifilee sai seurakseen ananas-halloumivartaan. Näitä olen tehnyt monta kertaa ennenkin. Ideaalitilanteessa ne tehtäisiin tuoreesta ananaksesta, maustettaisiin limellä-chilimarinadilla ja tarjottaisiin tiikerirapujen tai juuri broilerin sekä vihersalaatin kanssa. Nyt mentiin helpoimman kautta ja käytettiin purkkiananasta, joka ei tietysti ole lähellekkään sama asia.

Mansikka-samppanja, mango-suklaa, raparperi-suklaa, vadelma-valkosuklaa ja mustaherukka-suklaa (ei järjestyksessä)

Muutama vuosi sitten löysimme Lohjalta aivan ihanan ranskalaisen konditorian, St. Honoren, jossa on sittemmin joka kesä tullut vierailtua ja haettua muutamat leivokset mökille kahvin kanssa maisteltaviksi. Valinta oli tälläkin kertaa uskomattoman vaikea, vaikka otimme yhteensä viisi kakkupalaa jaettavaksi.



Eräänä kankkuspäivänä nautimme ruhtinaallisen krapulapäivällisen, joka piti sisällään grillattuja lohkoperunoita dijon-aiolin kanssa ja mahtihampurilaisen. Perunat teimme edellisen päivänä keitetyistä uusista potuista, jotka pyöräytimme oliiviöljyssä, maustoimme pippurilla ja suolalla ja laitoimme grilliin. Megahampurilaisessa oli kaupan sämpylä, itse tehty jauhelihapihvi, pekoniviipale, cheddaria, BBQ-ketsuppia, kaupan aiolia, salaattia ja pihvitomaattia. Perunoiden kastike valmistui yksinkertaisesti sekoittamalla dijon-sinappia kaupan aioliin.

Palan painikkeena toimi olut.

Viikon päätteeksi pidimme, harvinaisen pienellä kokoonpanolla, perinteeksi muodostuneet rapujuhlat.



Kevätsieniä

Vanhempani rakennuttavat uutta mökkiä ja helatorstaina minulle tarjoutui vihdoin tilaisuus mennä tutustumaan tonttiin ja lähes valmiiseen mökkiin. Ja hienoltahan siellä näytti. Meille sattui onneksi, itäisessä Suomessa kun olimme, upea ilma. Helleraja meni rikki ja aurinko paistoi ihanasti. Ja tonttiin tutustuessa onnistuin nappaamaan mukaani pari pientä korvasientä! Mahtavaa! En ole noita ennen kerännyt, ainoastaan syksyisin hieman sienestänyt. Harmi vain ettei ollut aikaa etsiä niitä lisää. Nyt nuo kaksi piskuista sientä on ryöpätty. Tuohan korvasienien kohdalla on välttämätön juttu. Ne ovat erittäin myrkyllisiä sieniä, mutta myrkky on onneksi vesiliukoista. Eli muutamaan kertaan keittämällä myrkyn saa lähes kokonaan pois. Toinen korvasienien kohdalla huomioitava juttu on poimuihin helposti jäävä hiekka. Se kannattaa putsata todella tarkasti pois, koska syödessä rouskuu muuten ilkeästi hampaissa. (Tämän koin Ilmattaressa muutama vuosi sitten syödessäni ankkaa korvasienitäytteellä.)

Noin onnettomasta sienimäärästähän mitään ei tee, joten taidan pyöräyttää nuo pannulla leivän päälliseksi. Ensi keväänä täytyykin katsoa oikein muutama vapaapäivä ja lähteä varta vasten sienireissulle. Ja pianhan se kesäkin tulee ja kanttarellit, vaaleat orakkaat ym. Alla oleva kuva on onneton kamerakännykällä pikapikaa napattu otos, mutta pakkohan se on tänne laittaa.





Kas mikäs se siellä pilkistää...







  

Oodi kahville

Kuulun siihen stereotyyppiseen suomalaisten joukkoon, joka rakastaa kahvia. Päiväni ei käynnisty ilman sitä. Viimeaikoina olen entistä enemmän alkanut miettiä ruokatuotannon eettistä ja ekologista puolta. Kun mahdollista (opiskelijabudjetin puitteissa), ostan reilun kaupan tuotteita sekä luomua. Eräällä kurssilla, reilusta kaupasta puhuttaessa, minulle sanottiin, että reilun kaupan (suodatin)kahvit ovat pahan makuisia. Otin tämän haasteena. Olen maistellut muutamia marketeissa myytäviä kahveja ja osa näistä ei tosiaan ollut minun makuuni. Tämä saattaa toki johtua siitä, että ne olivat liian vaaleapaahtoisia makuuni. Minulla on jo vuosia ollut muutamia suosikkikahveja, jotka ovat järestään tummapaahtoisia. Nyt minulla kuitenkin on uusi suosikki. Arvid Nordquistin Classic Reko Mörkrost. Kyseessä on tummapaahtoinen reilun kaupan luomukahvi. Lisäksi paketissa on CO2-compensated-merkki, joka on minulle vieraampi. Arvid Nordquistin sivuilta katsoin tietoa merkistä. Nimestä jo selviää, että kyse on hiilipäästöjen kompensoinnista. Ideana on, että koko tuotanto- ja kuljetusprosessista syntyvät kasvihuonekaasut kompensoidaan puunnittamalla eli uutta metsää istuttamalla. A. N:n tapauksessa tämä tarkoittaa 100 000 puuta vuosittain. Tiedä sitten kuinka hyvin tuo todella päästöjä kompensoi, mutta on se nyt ainakin parempi kuin ei mitään.

ps. Tämä postaus on nimetty Emma Salokosken samannimisen, mahtavan kappaleen mukaan. Suosittelen. Youtubesta ei löytynyt, muuten olisin laittanut linkin.

Reggae Reggae sauce (eli jerk-marinoidut kasvikset)

Olen jamaikalaisen musiikin ystävä, joten kun viimeksi Lontoossa käydessäni satuin bongaamaan moisen putelin marketin hyllyltä, oli se pakko napata mukaan. Toki itselle tuliaisiksi tarttui paljon muitakin herkkuja, joista suurin osa on aikapäivää sitten nautittu. Tuo bbq-kastike on kuitenkin jostain syystä jäänyt testaamatta. Jääkaapistani löytyi tänään paljon ihania kasviksia muttei juuri muuta, joten maustoin ne kastikkeella ja grillasin uunissa iltapalaksi. Alunperin tarkoituksenani oli tehdä niistä vartaita ja paistaa ne parilapannulla. En kuitenkaan löytänyt varrastikkuja, joten päädyin kypsentämään kasvikset uunissa. Kastike itsessään oli mukavan mausteista, mutta ehkä se toimisi paremmin kanan tai lihan kanssa. Ensi kerralla taidankin marinoida sillä kanaa ja valmistaa kunnon jamaikalaisen aterian.