Maakuntamatkailua Mikkelissä

Kävin lomalla muutamaankin otteeseen vanhempieni uudella kesäpaikalla Mikkelissä. Hieman tuli myös tutustuttua lähiseudun matkailumahdollisuuksiin. Teimme mm. päiväreissun Valamon luostariin, joka on jo pitkään kuulunut kotimaan kohteisiin, joissa haluaisin vierailla. Päivä oli mielenkiintoinen, näkemistä paljon. Mukaan tarttui myös tuohuksia, pieni ikoni sekä pullo luostarin viiniä. Viini on vielä maistamatta, joten mielenkiinnolla odotan. Sen sijaan lounasbuffet luostarin ravintolassa oli pettymys. Odotukset eivät olleet mitenkään erityisen korkealla, mutta hintalaatu-suhde ei ollut aivan kohdallaan.

Tertissä oli huomioitu myös karvaiset matkakumppanit

 

Kävimme myös mökkiämme lähellä sijaitsevassa Tertin kartanossa, jossa ilmeisesti olisi ollut hyvä ruoka, meillä vaan ei valitettavasti ollut nälkä, kun olimme jo täyttäneet vatsamme Valamossa. Katselimme kuitenkin ympärillemme ja tutustuimme puoteihin. Kotiin tarttui tuliaisiksi kahvia ja olutta.



Kävimme Puumalassa päiväseltään ihastelemassa Lintusalontien maisemia, joista yritin muutamia otoksia napata. Kuvissani ei kuitenkaan näy ollenkaan kuinka upeita maisemat todellisuudessa olivat. Matkan varrelle osui myös Temolan viinitila, jossa täytyi tietysti pyörähtää. Sieltä lähti mukaan omenasiideriä sekä makeaa mustaherukkaviiniä.

Suomen tilaviinikilpailun jälkiruokaviinisarjassa tänä vuonna toiseksi sijoittunut Niiniviini, joka kuulemma sopii hyvin juustojen kanssa nautittavaksi.

Mökkimme lähellä sijaitsevat myös ihana Kenkävero ja Heikkilän yrttitila. Kenkäverossa olen käynyt ennenkin ja tällä kertaa sainkin hillittyä ostohimoni ja tyydyin vain katselemaan ja nauttimaan kahvit.  Heikkilän yrttitilan kesäpuodista mukaani tarttui kuivattua sitruunamelissaa, salviaa ja nokkosta. Jälkikäteen harmittelin, että ostin nokkosta vain yhden purkin. Siitähän saa keittoja, kastikkeita, leipätaikinoita, lettuja jne. Ajattelin tilata heidän nettikaupastaan lisää, mutta nyt huomasinkin suureksi riemukseni, että myös Heikkilän tila on edustettuna Teurastamon Maalaistentorilla 19.9.

Reissun kohokohtia oli ilman muuta  Agassin leipomo-konditoria Anttolassa. Ihania leipiä ja leivonnaisia. Kotimatkalle ostin evääksi vielä muutamat riisipiirakat.

Lomailua Lohjan seudulla

Kesälomapostaukseni näyttäisivät tulevan hyvin tipoittain ja suurella viiveellä. Vietin viikon lomastani ystävän mökillä Lohjalla rentoutumassa. Mökkiolosuhteissa (ei juoksevaa vettä, kaasugrilli kypsennysvälineenä & rajallinen kylmäsäilytystila) kokkailussa on aina omat haasteensa ja tämä vaikuttikin merkittävästi viikon ruokalistaan. Hyvin tuli tästä huolimatta syötyä, itse tehtyä tosin kotioloissa olisi varmasti ollut suurempi osuus.

Makkara kuuluu toki mökkiläisen ruokavalioon. Tämä Makulihan miellyttävän mausteinen ja lihaisa herkku tarttui matkaan Ison Omenan sittarista, jossa sitä oli maistiaisena tarjolla. Dijon sinappia kylkeen ja NAM.

Myllylammen kalasavustamolta haimme ihanaa lämminsavulohta, joka tosin omaan makuuni oli aavistuksen liian suolaista, mutta silti - ah niin hyvää!

Lohen kaveriksi tein parsa-rucolasalaattia, jonka ohje löytyy täältä sekä oman variaationi perunasalaatista. Kaupan perunasalaatit eivät maistu minulle, joten oli jo aikakin kehitellä oma simppeli ohje. Minun salaattini valmistuu jotakuinkin näin:

Pilko muutamia kylmiä keitettyjä uusia perunoita kuutioiksi. Valmista kastike, johon tulee kreikkalaista jogurttia, raastettua sitruunan kuorta, hieman sitruunamehua, paljon hienonnettua tuoretta ruohosipulia, mustapippuria ja suolaa. Kastikkeen määrä ja mausteiden suhteet ovat makuasia. Itse tein kastiketta verrattain vähän, jolloin salaatti oli melko "kiinteää". Sekoita kastike ja perunat huolellisesti keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan, mielellään muutamaksi tunniksi.

Jälkiruoakana nautimme Pavlovaa. Suureksi harmikseni marengin valmistus mökillä/kotona valmistetun kuljetus sinne ehjänä tuntuivat mahdottomilta vaihtoehdoilta, joten meidän oli tyytyminen kaupan marenkipohjaan. Helppoa tuo tietysti oli, mutta pohja oli aivan liian makea ja makuuni turhan "rapea". Ensikerralla teen siis Pavlovaa vain kotioloissa. Marengin päälle tein kermavaahdosta, kreikkalaisesta jogurtista, sokerista ja vaniljasokerista vaahdon. Ja päälle ladoin kiivejä ja passiohedelmää. Tarkoituksenani oli laittaa siihen vielä tuoretta mangoa, mutta pohja oli sen verran pieni, että mango jäi laittamatta. Lopputulos oli kaikesta huolimatta herkullinen ja koko komeus tuli syötyä.

Paikallisesta marketista löytyi uusi tuttavuus. Alitalon Viideri on lohjalaisen Ciderberg Oy:n hiilihapotettu valkoherukkaviini. Juoma oli melko makea, mutta pieni pullo kahteen pekkaan oli juuri sopiva määrä tuota herkkujuomaa. Tuota täytyy ehdottomasti ostaa uudemmankin kerran.

Broilerifilee sai seurakseen ananas-halloumivartaan. Näitä olen tehnyt monta kertaa ennenkin. Ideaalitilanteessa ne tehtäisiin tuoreesta ananaksesta, maustettaisiin limellä-chilimarinadilla ja tarjottaisiin tiikerirapujen tai juuri broilerin sekä vihersalaatin kanssa. Nyt mentiin helpoimman kautta ja käytettiin purkkiananasta, joka ei tietysti ole lähellekkään sama asia.

Mansikka-samppanja, mango-suklaa, raparperi-suklaa, vadelma-valkosuklaa ja mustaherukka-suklaa (ei järjestyksessä)

Muutama vuosi sitten löysimme Lohjalta aivan ihanan ranskalaisen konditorian, St. Honoren, jossa on sittemmin joka kesä tullut vierailtua ja haettua muutamat leivokset mökille kahvin kanssa maisteltaviksi. Valinta oli tälläkin kertaa uskomattoman vaikea, vaikka otimme yhteensä viisi kakkupalaa jaettavaksi.



Eräänä kankkuspäivänä nautimme ruhtinaallisen krapulapäivällisen, joka piti sisällään grillattuja lohkoperunoita dijon-aiolin kanssa ja mahtihampurilaisen. Perunat teimme edellisen päivänä keitetyistä uusista potuista, jotka pyöräytimme oliiviöljyssä, maustoimme pippurilla ja suolalla ja laitoimme grilliin. Megahampurilaisessa oli kaupan sämpylä, itse tehty jauhelihapihvi, pekoniviipale, cheddaria, BBQ-ketsuppia, kaupan aiolia, salaattia ja pihvitomaattia. Perunoiden kastike valmistui yksinkertaisesti sekoittamalla dijon-sinappia kaupan aioliin.

Palan painikkeena toimi olut.

Viikon päätteeksi pidimme, harvinaisen pienellä kokoonpanolla, perinteeksi muodostuneet rapujuhlat.



Custard

Custard-jauhe

Eräs nigerialainen tuttavani teki tätä kerran osaksi yöpalaa seurueellemme. En tuolloin valitettavasti seurannut valmistusta, joten nyt piti vaan toimia fiiliksen mukaan - valmistustapoja, kun on useita. Custard on kai lähinnä maissijauhoista tehtyä makeaa kiisseliä ja Nigeriassa se on käsittääkseni melko yleinen aamiaisruoka. Purkki osui silmiini viimeksi Vii Voanissa pyöriessäni ja pakkohan se oli ostoskoriin napata, kun muistelin lopputuotteen viimeksi olleen herkullista. Täytyy kyllä todeta, että tällä kertaa näin ei ollut. Tiedä sitten oliko kyseessä eri firman valmiste vai vain eri valmistustapa. Kyllähän tuota söi, mutta ei makuelämys kovin kummoinen ollut. Uskon kuitenkin, että silloin tällöin iltapalalla syötynä, purkin saa tyhjennettyä ilman suurempia ongelmia. Suomalaisittain ja etenkin ravitsemussuositukset huomioonottaen custardin makeus on hieman erikoista. Varsinainen terveysruoka ei ole kyseessä eli ei tästä kaurapuurolle ole haastajaksi.

Purkin kyljessä on valmistusohjeet, netistä taas löytyi täysin erilaiset ohjeet. Valmistus onnistuu myös mikrossa kokonaisuudessaan alle kymmenessä minuutissa. Valmis custard pitää sisällään jauhetta, maitoa (tai vettä + maitotiivistettä) sekä sokeria. Toki sitä voisi maustaa esim. kanelilla, sitruunalla, käyttää kookosmaitoa, tarjota marjojen tai hedelmien kanssa jne.

Ja valmis annos kaikessa yksinkertaisuudessaan

Oodi kahville

Kuulun siihen stereotyyppiseen suomalaisten joukkoon, joka rakastaa kahvia. Päiväni ei käynnisty ilman sitä. Viimeaikoina olen entistä enemmän alkanut miettiä ruokatuotannon eettistä ja ekologista puolta. Kun mahdollista (opiskelijabudjetin puitteissa), ostan reilun kaupan tuotteita sekä luomua. Eräällä kurssilla, reilusta kaupasta puhuttaessa, minulle sanottiin, että reilun kaupan (suodatin)kahvit ovat pahan makuisia. Otin tämän haasteena. Olen maistellut muutamia marketeissa myytäviä kahveja ja osa näistä ei tosiaan ollut minun makuuni. Tämä saattaa toki johtua siitä, että ne olivat liian vaaleapaahtoisia makuuni. Minulla on jo vuosia ollut muutamia suosikkikahveja, jotka ovat järestään tummapaahtoisia. Nyt minulla kuitenkin on uusi suosikki. Arvid Nordquistin Classic Reko Mörkrost. Kyseessä on tummapaahtoinen reilun kaupan luomukahvi. Lisäksi paketissa on CO2-compensated-merkki, joka on minulle vieraampi. Arvid Nordquistin sivuilta katsoin tietoa merkistä. Nimestä jo selviää, että kyse on hiilipäästöjen kompensoinnista. Ideana on, että koko tuotanto- ja kuljetusprosessista syntyvät kasvihuonekaasut kompensoidaan puunnittamalla eli uutta metsää istuttamalla. A. N:n tapauksessa tämä tarkoittaa 100 000 puuta vuosittain. Tiedä sitten kuinka hyvin tuo todella päästöjä kompensoi, mutta on se nyt ainakin parempi kuin ei mitään.

ps. Tämä postaus on nimetty Emma Salokosken samannimisen, mahtavan kappaleen mukaan. Suosittelen. Youtubesta ei löytynyt, muuten olisin laittanut linkin.

Reggae Reggae sauce (eli jerk-marinoidut kasvikset)

Olen jamaikalaisen musiikin ystävä, joten kun viimeksi Lontoossa käydessäni satuin bongaamaan moisen putelin marketin hyllyltä, oli se pakko napata mukaan. Toki itselle tuliaisiksi tarttui paljon muitakin herkkuja, joista suurin osa on aikapäivää sitten nautittu. Tuo bbq-kastike on kuitenkin jostain syystä jäänyt testaamatta. Jääkaapistani löytyi tänään paljon ihania kasviksia muttei juuri muuta, joten maustoin ne kastikkeella ja grillasin uunissa iltapalaksi. Alunperin tarkoituksenani oli tehdä niistä vartaita ja paistaa ne parilapannulla. En kuitenkaan löytänyt varrastikkuja, joten päädyin kypsentämään kasvikset uunissa. Kastike itsessään oli mukavan mausteista, mutta ehkä se toimisi paremmin kanan tai lihan kanssa. Ensi kerralla taidankin marinoida sillä kanaa ja valmistaa kunnon jamaikalaisen aterian.