Arnabit musa''a'a (Kukkakaali moussaka)

Juuri uunista tulleena

Tämä egyptiläinen ohje on peräisin Roderick Dixonin afrikkalaisesta keittokirjasta. Netistä tällä nimellä löytyi hieman erityyppisiä ohjeita. Tällä kertaa tein suunnilleen kirjan mukaan ja hyvää tuli! Pidän paljon kukkakaalista ja rakastan moussakaa, joten tämä ohje oli kuin minulle tehty. Plussana vielä se, että tämä on huomattavasti helppotekoisempi kuin perinteinen kreikkalainen moussaka ja lisäksi tämän voi toteuttaa hyvin kevyenä versiona.

Siis näin:

1 kukkakaali paloina (mitä pienempinä, sen nopeammin kypsyvät)
5dl tomaattimehua (myös tomaattimurska + pieni vesitilkka varmasti kävisi)
1/4tl muskottia (laitoin varmaan tuplaten)
1/4tl kanelia (taas tuplasti)
1/2tl cayennepippuria (ja saman kaavan mukaan, kunnolla makua)
500g naudan jauhelihaa (tai 400g, ensikerralla aion laittaa naudanpaistijauhelihaa, jota yleensä käytän)
suolaa ja pippuria

Ohjeen mukaan kukkakaalia kuullotettiin pari minuuttia kattilassa. Tein näin, mutta ensi kerralla aion jättää tuon väliin. Ruskista jauheliha. Mausta. Kaada sekaan 2 1/2dl tomaattimehua ja keittele muutama minuutti. Laita uunivuokaan vuorotellen kukkakaaleja ja jauhelihaa. Päälimmäisenä tulisi olla kukkakaaleja. Paista uunissa 20-30 min. Minä kyllä pidin vuokaani 40-45min. ja kukkakaalit olivat silti erittäinkin al dente. Eli jos tuon kuullotusvaiheen jättää väliin, vuokaa voi varmasti pitää uunissa 50-60min. Riippuen tietysti kuinka pehmeäksi kukkakaalit haluaa saada. NAM! Jokaisella on tietysti oma makunsa, mutta minuun tämä upposi. Helppoa, kevyttä (muutamilla pikkumuutoksilla) ja kunnolla kun maustaa, todella maukasta! Myös lampaanliha toimii varmasti erittäin hyvin. Ja jos ei ole kukkakaalifriikki, voisi sen sekaan varmaan laittaa perunan palasia. Ja minusta sipulin ja valkosipulin käyttö ei juuri koskaan voi olla kovin suuri virhe, eli miksei niitäkin lihan sekaan jos maistuu.

Ja lautaselle lapattuna

Akoho sy voanio (Kanaa kookosmaidossa)

Ei minussa ruokakuvaajan vikaa taida olla :)

Tämä ohje on peräisin Madagaskarin saarelta. Versio, jonka mukaan minä ruoan tällä kertaa valmistin, on peräisin Roderick Dixonin Afrikkalainen keittokirja - kirjasta. Kyseinen keittokirja kuuluu suosikkeihini. Siinä on monia huonoja puolia. Kuvia ei esimerkiksi ole lainkaan. Ohjeissa on todella paljon pieniä virheitä: ainesosaluettelossa mainittuja aineita ei valmistusohjeissa ole mainittu lainkaa, tai toisinpäin jne. Toisinaan kokemattomampi kokki tarvitsisi myös tarkennusta mm. lihojen osalta (mitä ruhon osaa kannattaisi käyttää) tai mausteiden/nesteiden määrän osalta jne. MUTTA kaikesta tästä huolimatta kirja kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Siinä on lähes tuhat ohjetta ja siitä saa melko hyvän kuvan maanosan keittiöistä. Ja tietääkseni suomeksi ei juuri Afrikan keittiöitä käsittelevieä kirjoja ole (poislukien muutama Pohjois-Afrikan maa tietysti).

Ja nyt kyseiseen ohjeeseen. Minä tein hieman pienemmän erän, joten mukailin hitusen ohjeen määriä. Näin sen tein:

400g broileria paloiteltuna
1 sitruunan mehu
suolaa ja pippuria
chilijauhetta
2 sipulia silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna (ensi kerralla laitan enemmän)
2 tomaattia pilkottuna
n.1tl jauhettua inkivääriä (tai tuoretta)
2dl kookosmaitoa (alkuperäisessä ohjeessa kookosmaidon määrä suhteessa kanan määrään oli huomattavasti pienempi)

Laita kana, suola, pippuri ja sitruunamehu kulhoom maustumaan tunniksi. Kuullosta sipulit ja valkosipulit öljyssä, lisää kanat. Paista lähes kypsäksi. Lisää inkivääri, chili ja tomaatit. Sekoita ja keitä hetki. Lisää kookosmaito. Keitä alhaisella lämmöllä, kunnes kanat ovat kypsiä ja kastike halutun paksuista. Itse laiton kookosmaitoa enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa oli suositettu. Tarjoile riisipetillä.

Juhannuksen grilliherkkuja

Että voivat viikot vieriä lähes huomaamatta ohitse. Kiirettä on pitänyt. Ajattelin nyt nopeasti kirjoittaa muutaman sanan juhannuksen herkutteluista. Tällä kertaa kävi niin, että mieli ja silmät söivät enemmän kuin suu ja suunnitelmat osoittautuivat liian suuriksi. Ruokaa tuli siis kannettua mökiltä takaisin kaupunkiin. Jotain herkkuja onneksi sain toteutettuakin.

Mansikka-halloumisalaatti

frisee- tm. rapsakkaa salaattia
romainea
rucolaa
mansikoita lohkottuna
grillattuja halloumiviipaleita
muutama mintun lehti
balsamicoa
oliiviöljyä
mustapippuria (ja suolaa)

Tee salaateista peti. Ripottele päälle mansikkalohkot. Mausta balsamicolla, oliiviöljyllä, mustapippurilla, (suolalla) ja mintun lehdillä. Asettele päälle grillatut halloumi-palat. Tarjoa esim. grillatun kanan kanssa, kuten minä tein. Sopii mahtavasti myös alkusalaatiksi sellaisenaan. Herkkua myös ilman juustoa. Ja voisin kuvitella tämän maistuvan myös feta-juuston kanssa. Täytyykin kokeilla seuraavalla kerralla.

Lammaspihvit ja pitaleivät

lampaan jauhelihaa
paprikajauhetta
cayennepippuria
valkosipulijauhetta
inkivääriä
kanelia
kurkumaa
jeeraa (juustokuminaa)
mustapippuria
suolaa

Mausta jauheliha oman makusi mukaan. Mielestäni mausteita saa olla melko paljon. Tarkoitus ei tietenkään ole peittää lampaan omaa makua. Lihan maku on kuitenkin sen verran voimakas, että mausteet eivät kovin herkästi sitä peitä. Anna lihan maustua vähintään muutama tunti. Muotoile pihveiksi ja grillaa. (Pihvit kannattaa litistää niin ohueksi kuin mahdollista, koska kypsyessään ne menevät kasaan ja paksunevat huomattavasti.)

Pihvit ja lisukevarras tirisemässä grillissä

Tarjoa pitaleivän välissä. Pihvien lisäksi täytteeksi sopii esim. salaatti, tsatsiki, grillattu paprika ja muutama palanen fetaa. (Kuvassa samaiset pitaleivät grillatun broilerin rintfaileen kanssa. Tämä osoittautui myös erittäin hyväksi setiksi.)

Maharagwe Ya Nazi (Papuja kookoskastikkeessa)

Tähän ruokalajiin löytyi paljon ohjeita netistä. Kirjoitusasu samoin kuin raaka-aineluettelo hieman vaihtelivat, mutta perusidea oli kaikissa sama. Ruoan nimi on swahilia ja tarkoittaa käsittääkseni  papuja kookoskastikkeessa tai kookoksen kanssa. Suurin osa ohjeista oli Tansaniasta (joko manner-Tansaniasta tai Sansibarilta) sekä Keniasta, joita swahilit asuttavat. Mutta ohjeita löytyi myös esim. kongolaisesta keittokirjasta. Swahilia käytetään lingua francana suuressa osassa itäistä Afrikkaa ja esim. juuri Kongon demokraattisessa tasavallassa se on yksi virallisista kielistä.

Eri resepteissä luetellut ainesosat hieman vaihtelivat ja yhdistelin taas useita ohjeita mieleni mukaan. Näin minä tein tällä kertaa:

1 tlk kidneypapuja
1 tlk kookosmaitoa
1 suuri keltasipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
tilkka öljyä
1 vihreä paprika paloiteltuna
2-3 pilkottua tomaattia
1 vihreä chili siemenet poistettuna ja pilkottuna
1 tl currya (enemmänkin voisi laittaa)
ripaus kanelia
hieman sokeria
suolaa maun mukaan

1. Kuullota sipuleita ja valkosipuleita hetken aikaa padassa.
2. Lisää muut ainekset.
3. Anna kiehua hiljalleen välillä sekoitellen, kunnes kasvikset ovat kypsiä, pavut sopivan pehmeitä ja kastike hieman mennyt kasaan.
4. Tarjoa riisipedillä tai ugalin tai vaikka pitaleivän kanssa.

Minä käytän usein kuivattuja papuja, jotka liotan ja keitän itse, mutta näin tölkkipapujen kanssa tämä on nopea ja todellinen hätävararuoka. Kaikki pakolliset aineet (kookosmaito, tölkkipavut, sipuli, valkosipuli sekä mausteet) löytyvät kaapista. En jaksanut tänään keittää riisiä ja suoraan sanoen kaipasinkin jotain muuta. Pikapolenta ajoi tänään ugalin asiaa. Maissipuuro kuin maissipuuro, eikös vain?

Ihana raparperi (kompottia ja muffineita)

Kevät tuo tullessaan raparperin. Haaveilen omasta pienestä pihasta ja puutarhapläntistä tai edes suuresta parvekkeesta, jonne saisi pienen keittiöpuutarhan. Raparperi kuuluisi ehdottomasti puutarhaani. Toistaiseksi nämä ovat haaveita ja joudun ostamaan raparperit torilta tai marketin hevi-osastolta. Näin tein eilen ensikertaa tänä keväänä. Ostin puoli kiloa raparperia ja tein siitä kompottia. Tai yritin tehdä. Laitoin nestettä liikaa, jonka seurauksena jouduin ylikypsentämään raparperin ja hieman suurustamaan loppuvaiheessa mössöäni. Hyvän makuista siitä onneksi silti tuli. Ja olin muutenkin suunnitellut tämän leivontatarkoituksiin, eli ulkonäkö ei ole kovin ratkaisevaa.

En noudattanut mitään ohjetta, vaikka ehkä lopputuloksesta päätellen olisi ollut tarpeellista. Suunnilleen näin tein kompotin:

500g raparperia huuhdottuna ja paloiteltuna
n. 3dl sokeria (ruoko-)
tilkka vettä (ensi kerralla tiedän, että tilkka tosiaan riittää)

Laita aineet kattilaan ja sekoittele välillä, kunnes raparperit ovat halutun kypsyisiä. Jos haluaa välttää ruskeahkon värin, kannattaa epäilemättä käyttää tavallista sokeria ruokosokerin sijaan. Minulta sattui kaapista löytymään vain ruokosokeria ja kuten sanottu, leivonnaisissa kompotin värillä ei ole väliä.

Valmis kompotti menossa pakkaseen

Alunperin suunnitelmanani oli valmistaa kuorrutettuja raparperikuppikakkuja. Päädyin kuitenkin siihen, että juusto-voikuorrutteen sijaan laitan vain tuorejuusto-tomusokerikuorrutteen. Lopputulos oli ulkonäkönsä puolesta kaikkea muuta kuin onnistunut. Ensi kerralla taas muistan, että jos jotain tekee ensimmäistä kertaa, ohjeiden noudattaminen olisi suotavaa.

Muffinitaikinaa tehdessäni sovelsin useita eri ohjeita. Suunnilleen näin taisin sen tehdä:

n.100g voita
2dl sokeria (ruoko-)
2tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
4,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2dl maitoa

1.Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri keskenään.
2. Lisää kananmunat yksitellen välillä sekoittaen.
3. Lisää loput aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi.
4. Annostele muffinivuokiin hieman taikinaa, laita väliin lusikallinen raparperikompottia ja lisää lopuksi päälle hieman taikinaa. Taikinaa tulisi olla n. 2/3 vuoan korkeudesta.
5. Paista 175 asteessa n. 15 min tai kunnes muffinit ovat kypsiä ja kauniin värisiä.

En jostain syystä löytänyt muffinivuokaa keittiöstäni, vaikka olin aivan varma sellaisen omistavani. Päädyin latomaan muffinit vuoissaan vieriviereen pellille ja toivomaan parasta. No, lopputulos ei ollut kovin kaunis. Lopussa oleva kuva on otettu vähiten levinneestä yksilöstä. Jäähtyneiden muffinien päälle lusikoin kuorrutetta:

200g Philadelphiaa
muutama desi tomusokeria

1. Sekoita
2. Anna hieman jähmettyä jääkaapissa.

Kuorrutteeni jäi melko valuvaksi. Jos siitä haluaisi jämäkämpää täytyisi joko tomusokerin määrää kasvattaa aivan valtavasti tai vaihtoehtoisesti sekoittaa joukkoon huoneenlämpöistä voita ja jähmetyttää massa jääkaapissa. Tällöin tuloksena pitäisi olla paksua, pursotettavaksi sopivaa kuorrutetta. Muffinini olivat loppujenlopuksi erittäin hyvän makuisia ja ensi kerralla osaan ehkä välttää virheet, jotka nyt tein. Ajattelin, että tästä voisi tehdä myös piirakan irtopohjavuoassa. Halutessaan raparperikompotin voisi myös sekoittaa jo taikinaan. Syksyllä ajattelin testata tätä omenakompotilla ja vaihtaa taikinan vaniljasokerin kaneliksi. Nam!

Custard

Custard-jauhe

Eräs nigerialainen tuttavani teki tätä kerran osaksi yöpalaa seurueellemme. En tuolloin valitettavasti seurannut valmistusta, joten nyt piti vaan toimia fiiliksen mukaan - valmistustapoja, kun on useita. Custard on kai lähinnä maissijauhoista tehtyä makeaa kiisseliä ja Nigeriassa se on käsittääkseni melko yleinen aamiaisruoka. Purkki osui silmiini viimeksi Vii Voanissa pyöriessäni ja pakkohan se oli ostoskoriin napata, kun muistelin lopputuotteen viimeksi olleen herkullista. Täytyy kyllä todeta, että tällä kertaa näin ei ollut. Tiedä sitten oliko kyseessä eri firman valmiste vai vain eri valmistustapa. Kyllähän tuota söi, mutta ei makuelämys kovin kummoinen ollut. Uskon kuitenkin, että silloin tällöin iltapalalla syötynä, purkin saa tyhjennettyä ilman suurempia ongelmia. Suomalaisittain ja etenkin ravitsemussuositukset huomioonottaen custardin makeus on hieman erikoista. Varsinainen terveysruoka ei ole kyseessä eli ei tästä kaurapuurolle ole haastajaksi.

Purkin kyljessä on valmistusohjeet, netistä taas löytyi täysin erilaiset ohjeet. Valmistus onnistuu myös mikrossa kokonaisuudessaan alle kymmenessä minuutissa. Valmis custard pitää sisällään jauhetta, maitoa (tai vettä + maitotiivistettä) sekä sokeria. Toki sitä voisi maustaa esim. kanelilla, sitruunalla, käyttää kookosmaitoa, tarjota marjojen tai hedelmien kanssa jne.

Ja valmis annos kaikessa yksinkertaisuudessaan

Maailma kylässä

Helsingin Kaisaniemessä ja Rautatientorilla järjestettiin tänä viikonloppuna World Village Festival eli Maailma Kylässä-tapahtuma. Minulle tästä on parissa vuodessa muodostunut huikea kesän aloitus, joka on lunastanut takuuvarman paikkansa kalenterissani. Minulla oli vapaa viikonloppu ja ilma on ollut mahtava, joten vietin Kaisaniemessä koko lauantain sekä osan sunnuntaipäivää. Tuolla tuntuu aina aika loppuvan kesken. Nautimme musiikkiestyksistä, kiertelimme kojuja, maistelimme eri maiden ruokia ja tapasimme tuttuja. Tarjolla olisi lisäksi ollut paljon mielenkiintoista asiaohjelmaa, eri järjestöjen ständejä jne jne jne.

Ruokatarjonta oli jälleen häkellyttävän laaja ja harmittaa, kun niin paljon jäi taas kokematta ja maistamatta. Mutta siinä oiva syy palata taas ensi vuonna. Tällä kertaa söin gambialaista, kamerunilaista, kongolaista ja ghanalaista ruokaa. Kaksi ateriaa per päivä, viiden euron settejä ja muuta ei kyllä tarvittu. Kamerunilaisesta annoksestani unohdin ottaa kuvan. Se piti sisällään riisiä, keittobanaania, papumuhennosta, pinaattimuhennosta ja puff-puff-munkkeja. Odotukset olivat kovat, mutta hienoisen pettymyksen tuo annos valitettavasti makujensa puolesta tuotti. Annoksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, verrokit vaan taisivat olla sen verran kovia. Seuraava annos oli gambialaista benechiniä (ja hieman mausteista hernelisäkettä), jota olen kyllä syönyt useammankin kerran tuttujen valmistamana. Ajattelin kuitenkin muistia virkistääkseni sitä taas maistella, jotta maut ovat tuoreessa muistissa, kun opettelen sitä itse valmistamaan.

Benechin

Tänään ensimmäinen ateriani oli kongolaista papukastiketta, riisiä ja tulista (oikeasti tulista) chilikastiketta. Nam! Rakastan papuja! Tässä oli käytetty valkoisia papuja, joita itse olen viimeaikoina vähemmän laittanut. Täytyykin ostaa niitä taas pitkästä aikaa. Ruoan minulle antanut nainen varoitti erikseen chilin olevan todella vahvaa, eikä hän väärässä ollut. Ruoan jälkeinen polttelu suussa ja huulilla kesti useita kymmeniä minuutteja.

Kongolaista ruokaa

Viimeiseksi söin tänään ghanalaista jollof-riisiä, kastiketta ja friteerattua keittobanaania sekä inkiväärijuomaa. Tämä oli annoksista benechinin ohella eniten makuuni. Ruoassa oli makua, mutta se ei kuitenkaan ollut liian tulista - sopiva, pienoinen polte. Inkiväärijuoma, jossa uskon olleen vettä, sokeria ja inkivääriä, oli makuuni turhan makeaa. Kylmänä ja hieman vähemmällä sokerilla se varmasti olisi loistava raikaste kesäpäivälle.

Ghanalaista jollof-riisiä

Kuten kamerunilainen mies, joka minulle ruokia esitteli, ohikulkijoille huuteli: hyvä ruoka, parempi mieli. Harmi, ettei vastaavia tapahtumia ole useammin. Nämä todella piristävät Helsingin ruokatarjontaa. Esimerkiksi juuri afrikkalaista ruokaa ei täältä monesta paikasta saa. Ihmettelinkin itsekseni, että miten niin monet tuolla päätyivät syömään makkaraperunoita, kebabia, kiinalaista, intialaista ym. perusmättöä, kun tarjontaa kuitenkin olisi ollut niin paljon. Toivoisin, että ensi vuonna myös Lähi-idän sekä Etelä- ja Väli-Amerikan maiden keittiöt olisivat kunnolla edustettuina.