Kesän ja syksyn satoa vol.1

Nyt tuntuu olevan kovin trendikästä sienestää tai marjastaa. Itse olen, kiitos ex-anoppikokelaan, viimeiset kymmenen vuotta fiilistellyt marjastusta ja sienestystä ja mahdollisuuksien mukaan niitä harrastanut. Välillä tuntuu, että kaupungissa asuvan, autottoman ihmisen voi olla hankala moisia harrastaa tai ainakin se vaatii aikamoista panostusta. Välillä sitä onneksi sentään saa jonkun kaverin kinuttua suppilometsälle syksyllä. Tänä kesänä/syksynä olen ollut aivan tohkeissani päästessäni uudelle mökille, jonka tontilta löytyy niin mustikkaa, puolukkaa kuin sieniäkin.

Laiska marjastaja käyttää poimuria ja raahaa metsästä mukanaan niin risut, lehdet kuin varvutkin

Ihania villivadelmia (joskin valtaosin hieman jo kuivahtaneita) oli tienpielet täynnä. Saasteistakaan ei tarvitse huolehtia, kun tuota hiekkatienpätkää ei kukaan muu käytä.

Vanhempien pihasta vielä viinimarjoja

Pakastuneita valkoherukoita

Lomailua Lohjan seudulla

Kesälomapostaukseni näyttäisivät tulevan hyvin tipoittain ja suurella viiveellä. Vietin viikon lomastani ystävän mökillä Lohjalla rentoutumassa. Mökkiolosuhteissa (ei juoksevaa vettä, kaasugrilli kypsennysvälineenä & rajallinen kylmäsäilytystila) kokkailussa on aina omat haasteensa ja tämä vaikuttikin merkittävästi viikon ruokalistaan. Hyvin tuli tästä huolimatta syötyä, itse tehtyä tosin kotioloissa olisi varmasti ollut suurempi osuus.

Makkara kuuluu toki mökkiläisen ruokavalioon. Tämä Makulihan miellyttävän mausteinen ja lihaisa herkku tarttui matkaan Ison Omenan sittarista, jossa sitä oli maistiaisena tarjolla. Dijon sinappia kylkeen ja NAM.

Myllylammen kalasavustamolta haimme ihanaa lämminsavulohta, joka tosin omaan makuuni oli aavistuksen liian suolaista, mutta silti - ah niin hyvää!

Lohen kaveriksi tein parsa-rucolasalaattia, jonka ohje löytyy täältä sekä oman variaationi perunasalaatista. Kaupan perunasalaatit eivät maistu minulle, joten oli jo aikakin kehitellä oma simppeli ohje. Minun salaattini valmistuu jotakuinkin näin:

Pilko muutamia kylmiä keitettyjä uusia perunoita kuutioiksi. Valmista kastike, johon tulee kreikkalaista jogurttia, raastettua sitruunan kuorta, hieman sitruunamehua, paljon hienonnettua tuoretta ruohosipulia, mustapippuria ja suolaa. Kastikkeen määrä ja mausteiden suhteet ovat makuasia. Itse tein kastiketta verrattain vähän, jolloin salaatti oli melko "kiinteää". Sekoita kastike ja perunat huolellisesti keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan, mielellään muutamaksi tunniksi.

Jälkiruoakana nautimme Pavlovaa. Suureksi harmikseni marengin valmistus mökillä/kotona valmistetun kuljetus sinne ehjänä tuntuivat mahdottomilta vaihtoehdoilta, joten meidän oli tyytyminen kaupan marenkipohjaan. Helppoa tuo tietysti oli, mutta pohja oli aivan liian makea ja makuuni turhan "rapea". Ensikerralla teen siis Pavlovaa vain kotioloissa. Marengin päälle tein kermavaahdosta, kreikkalaisesta jogurtista, sokerista ja vaniljasokerista vaahdon. Ja päälle ladoin kiivejä ja passiohedelmää. Tarkoituksenani oli laittaa siihen vielä tuoretta mangoa, mutta pohja oli sen verran pieni, että mango jäi laittamatta. Lopputulos oli kaikesta huolimatta herkullinen ja koko komeus tuli syötyä.

Paikallisesta marketista löytyi uusi tuttavuus. Alitalon Viideri on lohjalaisen Ciderberg Oy:n hiilihapotettu valkoherukkaviini. Juoma oli melko makea, mutta pieni pullo kahteen pekkaan oli juuri sopiva määrä tuota herkkujuomaa. Tuota täytyy ehdottomasti ostaa uudemmankin kerran.

Broilerifilee sai seurakseen ananas-halloumivartaan. Näitä olen tehnyt monta kertaa ennenkin. Ideaalitilanteessa ne tehtäisiin tuoreesta ananaksesta, maustettaisiin limellä-chilimarinadilla ja tarjottaisiin tiikerirapujen tai juuri broilerin sekä vihersalaatin kanssa. Nyt mentiin helpoimman kautta ja käytettiin purkkiananasta, joka ei tietysti ole lähellekkään sama asia.

Mansikka-samppanja, mango-suklaa, raparperi-suklaa, vadelma-valkosuklaa ja mustaherukka-suklaa (ei järjestyksessä)

Muutama vuosi sitten löysimme Lohjalta aivan ihanan ranskalaisen konditorian, St. Honoren, jossa on sittemmin joka kesä tullut vierailtua ja haettua muutamat leivokset mökille kahvin kanssa maisteltaviksi. Valinta oli tälläkin kertaa uskomattoman vaikea, vaikka otimme yhteensä viisi kakkupalaa jaettavaksi.



Eräänä kankkuspäivänä nautimme ruhtinaallisen krapulapäivällisen, joka piti sisällään grillattuja lohkoperunoita dijon-aiolin kanssa ja mahtihampurilaisen. Perunat teimme edellisen päivänä keitetyistä uusista potuista, jotka pyöräytimme oliiviöljyssä, maustoimme pippurilla ja suolalla ja laitoimme grilliin. Megahampurilaisessa oli kaupan sämpylä, itse tehty jauhelihapihvi, pekoniviipale, cheddaria, BBQ-ketsuppia, kaupan aiolia, salaattia ja pihvitomaattia. Perunoiden kastike valmistui yksinkertaisesti sekoittamalla dijon-sinappia kaupan aioliin.

Palan painikkeena toimi olut.

Viikon päätteeksi pidimme, harvinaisen pienellä kokoonpanolla, perinteeksi muodostuneet rapujuhlat.



Julie & Julia

Edesmennyt Julia Child on tunnettu lukuisista keittokirjoistaan ja televisio-ohjelmistaan. Yhdysvaltalaisen Childin syntymästä tuli viime keskiviikkona 15.8.2012 kuluneeksi sata vuotta. Merkkipäivä innosti ruokabloggareita - epäilisin, ympäri maailman - testaamaan ja postaamaan Childin ohjeita. Itse kärvistelin flunssan kourissa ja töistä tultuani onnistuin vain kiskomaan päälleni aamutakin, kaulahuivin ja villasukat ja käpertymään viltin alle. Kokkailuista ei siis tietoakaan. Sen sijaan katsoin vuonna 2009 ilmestyneen, Nora Ephronin käsikirjoittaman ja ohjaaman, Julie & Julia-elokuvan. Kyseessä ei varsinaisesti ole mikään suuri filmatisointi, mutta viihdyttävä sentään ja aihepiiriltään tietysti minua kiinnostava.

Se perustuu kahteen tositarinaan, joista ensimmäinen kertoo Julia Childista. Siitä kuinka hän päätyi laittamaan ruokaa ja kirjoittamaan keittokirjaa aina sen, Mastering the Art of French Cooking, julkaisemiseen asti. Toinen tarina kertoo kolmekymppisestä Julie Powellista, joka inspiroituu tuosta kirjasta ja päättää kokata sen ohjeet kannesta kanteen vuodessa. 365 päivää, 524 ohjetta. Lisäksi Powell kirjoittaa kokemuksistaan blogia. Tarinoita kerrotaan limittäin, mikä miellyttää minua. Myös Powell, joka on kirjailija, päätyi lopulta julkaisemaan tarinan. Powell jatkoi bloggaamista kirjan ilmestymisen jälkeen ja uteliaisuuttani vilkaisin blogia, joka löytyy täältä.

Pidän tarinoista, muistelmista. Kirjoista ja elokuvista, jotka perustuvat, edes löyhästi, tositapahtumiin. Minusta oli myös hurjan hauskaa, että elokuva kertoi ruokabloggaajasta. Kylläkin bloggaajasta, joka on huomattavasti ahkerampi ja määrätietoisempi kuin allekirjoittanut. Olen aina pitänyt kirjoista ja elokuvista, joissa puhutaan ruosta ja juomasta, kuvataan niitä. Mitä rikkaampaa kieltä ja tarkempaa kuvailua, sen parempi.Varhaisimmat muistikuvani tästä ovat lapsena lukemani Viisikko-kirjat. Tässäkin mielessä elokuva oli miellyttävä kokemus. Flunssani pahennuttua olen ollut vuoteen omana maanantai-illasta asti. Taidankin vauhdittaa paranemista ja kuluttaa muutamat valveillaolotuntini katsomalla muita ruoka-aiheisia leffoja.

Siispä: "Bon Appétit"!

Raspberry & goat cheese swirl brownies ( Vadelma-vuohenjuustobrowniet)

Löysin tämän älyttömän ihanan ohjeen Love and Lemons-blogista jo jonkin aikaa sitten ja olen vain odottanut sopivaa hetkeä testata sitä. Taannoinen piknikkimme tuntui juuri sopivalta tilaisuudelta. Yritin noudattaa alkuperäistä ohjetta melko tarkasti. Muutamia pieniä muutoksia tein raaka-aineisiin ja yksikkömuunnoksista johtuen määrät eivät ole aivan  tismalleen samat. Maku oli todella hyvä, mutta rakenteessa on vielä viilaamista. Ehkä muutaman kerran jälkeen löydän sen täydellisen ohjeen ja lisään tähän tarvittavat korjaukset. Herkku sai nytkin kehuja, mutta omaan makuuni se oli liian tiivis sekä tuhti ja lisäksi todella vaikea leikata paloiksi. Jos sen olisi tarjonnut suoraan vuoasta, josta jokainen olisi voinut leikata lohkon itselleen, olisi se mahdollisesti toiminut hieman paremmin. Tein annoksen kaksinkertaisena, koska syöjiä oli useita. Käytä mieluiten suorakaiteen mallista vuokaa, jos haluat leikata browniet pieniksi neliöiksi. Näin jälkikäteen mietittynä, epäilen, etten ehkä muistanut tuplata kaikkien aineiden (kananmunien) määrää ja ainakaan en jaksanut vaahdottaa kananmunia kunnolla. Luulisin, että tästä tupla-annoksesta riittäisi uuninpannulliseen, mikäli haluaa brownieista melko ohuita.

Näin minun piti tehdä:

280g tummaa suklaata
1,5dl sulatettua voita
1,2dl maitoa
3,5dl ruokosokeria (alkup. ohjeessa oli vaahterasiirappia, mutta minulta se loppui kesken)
1tl vaniljasokeria
4 kananmunaa
2 1/3dl vehnäjauhoa
1tl leivinjauhetta
1/2tl suolaa

n.230g maustamatonta tuorejuustoa (huoneenlämpöisenä)
n.115g  vuohenmaidosta tehtyä tuorejuustoa (huoneenlämp.)
2rkl voita (huoneenlämp.)
4rkl vaahterasiirappia
1/2tl vaniljasokeria

n.5dl vadelmia (pakastettuja tai tuoreita)

1. Jos käytät pakastevadelmia, nosta ne pöydälle sulamaan.
2. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa (esim. Fazerin suklaat soveluvat erinomaisesti mikrossa sulatettaviksi. Katso pakkauksesta sulatusohje.) Sekoita joukkoon sulatettu voi. Sekoita viimeisenä joukkoon maito. Anna jäähtyä.
3. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola
4. Vatkaa kananmunista ja sokerista vaahto. Jos käytät vaahterasiirappia, lisää se ja vaniljasokeri suklaaseokseen ja vatkaa vain kananmunat.
5. Lisää jäähtyneeseen suklaaseokseen kananmunat ja kuivat aineet. Sekoita varovasti yhteen.
6. Vatkaa yhteen tuorejuustot, voi, vaahterasiirappi ja vaniljasokeri.
7. Kaada suklaaseos voideltuun vuokaan/leivinpaperilla vuorattuun uuninpannuun. Lusikoi tämän päälle tuorejuustoseos. Lisää viimeisenä hieman murskatut vadelmat mehuineen. Tee veitsellä tm. kierteitä brownien pintaan. Paista 175C:ssa n.25-30min riippuen brownien koosta ja paksuudesta.
8. Tarjoa jäähtyneenä.

Päärynä-gorgonzolapizza

Uunista juuri tullut pizza 

Kesäni on ollut kiireinen. Ensin töiden takia ja sitten lomailun. Nyt on aika taas palata pikkuhiljaa arkeen ja samalla yrittää elvyttää bloggailua. Josko se tästä taas lähtisi. Järjestimme jokin aika sitten entisten ja nykyisten, kynnelle kykenevien, työkavereiden kanssa kesäpiknikin. Luonnollisesti ilma oli epävakainen ja piknik siirtyi sisätiloihin. Tästä huolimatta päivä oli erittäin onnistunut. Ruoka oli hyvää ja sitä oli liikaa, juomaa samaten. Itse valmistin noihin syöminkeihin epäonnistuneen couscousin, päärynäpizzaa ja vadelma-vuohenjuustobrownieita.
Muutama vuosi sitten söin äitini luona tapastyyppisten herkkujen kanssa aivan mielettömän hyvää päärynäpizzaa, jota mieleni teki valmistaa piknikille. Muistaakseni ohje oli Anna Bergenströmin kirjoista. Tuohon hätään en kuitenkaan ohjetta saanut käsiini, joten piti soveltaa. En ole vielä onnistunut löytämään sitä täydellistä pizzapohjan ohjetta. Tällä kertaa kokeilin Pastanjauhantaa-blogista löytämääni ohjetta, joka osoittautui varsin oivalliseksi ihan perus sähköuunissakin tehtynä.

Pohjaan siis tuli:

350g vehnäjauhoja
1pss kuivahiivaa
1tl suolaa
2rkl oliiviöljyä
2 1/4dl lämmintä vettä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Lisää joukkoon vesi ja öljy.
3. Sekoita ja vaivaa kunnolla (käsin kymmenisen minuuttia).
4. Peitä liinalla ja anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Minä kohotin tuon lämpimässä vesihauteessa, kiire kun oli.
5. Vaivaa kohonnutta taikinaa vielä hetki. Jaa kahteen osaan, jos haluat suuria pizzoja, kuten tässä. Kolmeen tai useampaan osaan, jos mielit pienempiä pizzoja.
6. Kauli leivinpaperin päällä mahdollisimman ohueksi, ehkä noin pari milliä.
7. Täytä. Minä hienonsin morttelissa kuivattua timjamia, sekoitin sen oliiviöljyyn ja voitelin tällä pizzapohjat. Sitten ladoin pohjille ohuita päärynäviipaleita. Päälle ripottelin murustettua gorgonzolaa ja hieman hienonnettuja saksanpähkinöitä. Viimeiseksi valutin koko komeuden päälle hieman juoksevaa hunajaa.
8. Paista pizzat mahdollisimman kuumassa uunissa, kunnes pohja on kypsä ja pizza on saanut hieman väriä.
9. Tarjoa jäähtyneenä, palasiksi leikattuna tai pikkupizzoina.

Uuniin menossa

Meloni-kurkku-fetasalaatti

Tämä salaatti on mielestäni ihanan raikasta lämpöisinä kesäpäivinä. Teen sen yleensä hyvissä ajoin ennen syömistä ja laitan jääkaappiin viilentymään. Tämä on taas niitä salaatteja, jotka ovat hyviä esim. äyriäisten tai kalan lisukkeina, mutta myös sellaisenaan. Sen voi tarjota vaikka salaattipediltä pitaleivän kanssa. Tai ainekset voisi pilkkoa oikein pieneksi ja tarjota tätä salsatyyppisenä lisukkeena. Useimmiten kuitenkin syön sitä sellaisenaan, jääkylmänä. Siihen voisi lisätä yrttejä, vaikka minttua, mutta minusta se ei välttämättä ole edes tarpeen. Välillä yksinkertainen on parasta.

Pilko hunajamelonia ja kurkkua palasiksi, laita vadille ja murusta päälle fetaa. Valmista tuli.

Maailman paras ja helpoin salaatti

Rakastan tomaatteja!

Ennen niitä oli kahdenlaisia - tavallisia ja kirsikkatomaatteja. Sitten kauppoihin tuli pihvitomaatteja ja pisaratomaatteja. Nykyään niitä on saatavilla vaikka minkä värisenä ja muotoisena. Mahtavaa!

Seuraava salaatti on ikisuosikkini. Se on herkullista sellaisenaan ja helposti muokattavissa. Se toimii ihan pelkiltään, lisäkkeenä, leivän päällä ja kuumana päivänä vaikka pastan kastikkeena jne. Näin se yksinkertaisimmillaan menee.

Kypsiä tomaatteja

Balsamicoa

Oliiviöljyä

Mustapippuria

Sormisuolaa

Yrttejä

(valkosipulia)

Pilko tomaatit käyttötarkoitukseen sopivan kokoisiksi paloiksi. Mausta öljyllä, etikalla, pippurilla ja yrteillä. Jos mahdollista käytä tuoreita yrttejä. Kuivatut toki sopivat myös, jos tuoreita ei satu olemaan käsillä. Anna maustua jääkaapissa. Ripottele tarjolle laitettaessa hieman suolaa pinnalle. Jos tarjoat salaatin lisäkkeenä/leivän päällä/pastan kanssa, se ei mielestäni kaipaa muuta. Kesäkuumalla tykkään syödä tätä lounaaksi ja tällöin lisään usein joukkoon esim. hyviä oliiveja, mozzarellaa, fetaa tm.