Kevätsieniä

Vanhempani rakennuttavat uutta mökkiä ja helatorstaina minulle tarjoutui vihdoin tilaisuus mennä tutustumaan tonttiin ja lähes valmiiseen mökkiin. Ja hienoltahan siellä näytti. Meille sattui onneksi, itäisessä Suomessa kun olimme, upea ilma. Helleraja meni rikki ja aurinko paistoi ihanasti. Ja tonttiin tutustuessa onnistuin nappaamaan mukaani pari pientä korvasientä! Mahtavaa! En ole noita ennen kerännyt, ainoastaan syksyisin hieman sienestänyt. Harmi vain ettei ollut aikaa etsiä niitä lisää. Nyt nuo kaksi piskuista sientä on ryöpätty. Tuohan korvasienien kohdalla on välttämätön juttu. Ne ovat erittäin myrkyllisiä sieniä, mutta myrkky on onneksi vesiliukoista. Eli muutamaan kertaan keittämällä myrkyn saa lähes kokonaan pois. Toinen korvasienien kohdalla huomioitava juttu on poimuihin helposti jäävä hiekka. Se kannattaa putsata todella tarkasti pois, koska syödessä rouskuu muuten ilkeästi hampaissa. (Tämän koin Ilmattaressa muutama vuosi sitten syödessäni ankkaa korvasienitäytteellä.)

Noin onnettomasta sienimäärästähän mitään ei tee, joten taidan pyöräyttää nuo pannulla leivän päälliseksi. Ensi keväänä täytyykin katsoa oikein muutama vapaapäivä ja lähteä varta vasten sienireissulle. Ja pianhan se kesäkin tulee ja kanttarellit, vaaleat orakkaat ym. Alla oleva kuva on onneton kamerakännykällä pikapikaa napattu otos, mutta pakkohan se on tänne laittaa.





Kas mikäs se siellä pilkistää...







  

Tallinnassa

Kävin viime viikolla ystäväni kanssa Tallinnassa viettämässä keväistä vapaapäivää. Ilma oli upea ja tarkoituksenamme oli käydä syömässä, käveleskellä vanhassa kaupungissa ja ehkä tehdä hieman ostoksia. Meillä oli kuitenkin vain neljä tuntia aikaa maissa, joten loppujen lopuksi ehdimme ainoastaan käydä syömässä ja tehdä pienen lenkin vanhassa kaupungissa ennen kuin olikin jo aika palata paatille. Sovimme kuitenkin, että menemme pian uudestaan.

Miksiköhän sitä ei ole taas melkein kahteen vuoteen tullut käytyä, vaikka se on noin lähellä. Nopein katamaraani taitaa mennä puolessatoista tunnissa. Edellisellä kerralla olin Pärnussa. Siellä söimme australialaisessa ravintolassa. Maistelimme mm. sammakon reisiä, kania, strutsia, kengurua ja alligaattoria. Kaikki maistuivat ainakin minulle. Paluumatkalla laivaa odotellessamme kävimme Tallinnassa ystäväni suosittelemassa afrikkalaisessa ravintolassa, African Kitchenissä. Tuolloin maistoin antilooppia, joka sekin oli erittäin hyvää.

Tällä reissulla vein ystäväni samaiseen ravintolaan. Se sijaitsee vanhan kaupungin laidalla, lyhyen kävelymatkan päässä satamasta. Sisustus on hieman yli, mutta hauska. Taustalla soi afrikkalainen musiikki tai reggae. Kesäisin heillä on kattoterassi, joka valitettavasti ei vielä ollut auki. Söimme siis sisällä, mikä oli harmi noin kauniina päivänä. Tilasimme kaksi eri kasvisannosta ja pullon valkoviiniä. Molemmat ruoat olivat hyvän makuisia, paljon mausteita ja hieman potkua. Ainoa pettymys oli, että omassa annoksessani, joka sisälsi mustasilmäpapuja ja perunaa tomaatti-kookoskastikkeessa, oli käytetty pakastelohkoperunoita tuoreiden sijaan! Maut kuitenkin olivat hyvät ja annos maksoi alle kuusi euroa, joten pettymys unotui nopeasti. Syötyämme päätimme tilata drinkit jälkkäriksi - juomalistan lopussa kun on pitkä lista erilaisia hedelmäisiä drinkkejä. Näiden kanssa siirryimme pienelle terassille kadun varteen nauttimaan auringosta.

Pakasteperunoista huolimatta aion suositella paikkaa muille ja palata sinne itsekin. Maku ja tunnelma ratkaisevat. Ja hinta ei tosiaan päätä huimaa. Loppulaskumme oli n. 40 euroa, johon sisältyi pääruoat, pullo viiniä ja jälkiruokadrinkit sekä tietysti leivät ja vesi. Kiireessä tuonne ei kannata mennä, palvelu ei ehkä ole sieltä nopeimmasta päästä. Nyt tekisi mieli jo takaisin. Mutta toisaalta itselläni on vielä testaamatta nuo muutama Helsinkiin avattu afrikkalainen, joten ehkä suuntaan ensin niihin.

Oodi kahville

Kuulun siihen stereotyyppiseen suomalaisten joukkoon, joka rakastaa kahvia. Päiväni ei käynnisty ilman sitä. Viimeaikoina olen entistä enemmän alkanut miettiä ruokatuotannon eettistä ja ekologista puolta. Kun mahdollista (opiskelijabudjetin puitteissa), ostan reilun kaupan tuotteita sekä luomua. Eräällä kurssilla, reilusta kaupasta puhuttaessa, minulle sanottiin, että reilun kaupan (suodatin)kahvit ovat pahan makuisia. Otin tämän haasteena. Olen maistellut muutamia marketeissa myytäviä kahveja ja osa näistä ei tosiaan ollut minun makuuni. Tämä saattaa toki johtua siitä, että ne olivat liian vaaleapaahtoisia makuuni. Minulla on jo vuosia ollut muutamia suosikkikahveja, jotka ovat järestään tummapaahtoisia. Nyt minulla kuitenkin on uusi suosikki. Arvid Nordquistin Classic Reko Mörkrost. Kyseessä on tummapaahtoinen reilun kaupan luomukahvi. Lisäksi paketissa on CO2-compensated-merkki, joka on minulle vieraampi. Arvid Nordquistin sivuilta katsoin tietoa merkistä. Nimestä jo selviää, että kyse on hiilipäästöjen kompensoinnista. Ideana on, että koko tuotanto- ja kuljetusprosessista syntyvät kasvihuonekaasut kompensoidaan puunnittamalla eli uutta metsää istuttamalla. A. N:n tapauksessa tämä tarkoittaa 100 000 puuta vuosittain. Tiedä sitten kuinka hyvin tuo todella päästöjä kompensoi, mutta on se nyt ainakin parempi kuin ei mitään.

ps. Tämä postaus on nimetty Emma Salokosken samannimisen, mahtavan kappaleen mukaan. Suosittelen. Youtubesta ei löytynyt, muuten olisin laittanut linkin.

Reggae Reggae sauce (eli jerk-marinoidut kasvikset)

Olen jamaikalaisen musiikin ystävä, joten kun viimeksi Lontoossa käydessäni satuin bongaamaan moisen putelin marketin hyllyltä, oli se pakko napata mukaan. Toki itselle tuliaisiksi tarttui paljon muitakin herkkuja, joista suurin osa on aikapäivää sitten nautittu. Tuo bbq-kastike on kuitenkin jostain syystä jäänyt testaamatta. Jääkaapistani löytyi tänään paljon ihania kasviksia muttei juuri muuta, joten maustoin ne kastikkeella ja grillasin uunissa iltapalaksi. Alunperin tarkoituksenani oli tehdä niistä vartaita ja paistaa ne parilapannulla. En kuitenkaan löytänyt varrastikkuja, joten päädyin kypsentämään kasvikset uunissa. Kastike itsessään oli mukavan mausteista, mutta ehkä se toimisi paremmin kanan tai lihan kanssa. Ensi kerralla taidankin marinoida sillä kanaa ja valmistaa kunnon jamaikalaisen aterian.

Synttäridinneri

Rakkaalla ystävälläni oli hiljattain syntymäpäivä ja lahjapaketin antamisen sijaan kokkasin hänelle synttäripäivällisen. Menussa ei varsinaisesti ollut mitään punaista lankaa ja tavanomaisesta(?) poiketen se eteni raskaammasta kevyempään. Alkuruoaksi valmistin Chorizorisottoa parmesan-timjamivaahdon ja parmesanlastujen kanssa. Pääruoaksi söimme uunilohta ja parsa-rucolasalaattia. Jälkiruokana oli hedelmäsalaattia ja jogurttivaahtoa. Kaikki ei ehkä mennyt aivan putkeen, mutta maistuvaa oli.

Hieman mukaeltu chorizorisoton ohje on Akseli Herlevin Täydellä sydämellä-kirjasta.

1/2dl oliiviöljyä
50g chorizoa
1 sipuli hienonnettuna (minä käytin salottisipulia)
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1rkl timjamia hienonnettuna
1tl savustettua paprikajauhetta
2dl risottoriisiä (minulla Arborio)
2dl valkoviiniä
4dl tomaattimehua
2rkl voita
suolaa ja pippuria

Kuullota aluksi sipuleita, chorizoa, timjamia ja paprikaa hetki, lisää sitten riisi ja kuullota vielä muutamia minuutteja. Ohjeen mukaan kaikki nesteet lisättäisi tässä vaiheessa kerralla, itse noudatin perinteistä risoton valmistustapaa ja lisäsin nestettä aina hieman kerrallaan, kun edelliset olivat imeytyneet. Risotto on valmista, kun riisit ovat sopivan kypsiä, al dente ja risotto vielä valuvaa. Minun piti ainakin lisätä nestettä huomattavasti enemmän kuin ohjeessa oli mainittu. Jos haluaa välttää turhan voimakkaan tomaatin maun voisi tomaattimehun lisäksi lisätä kana- tai kasvislientä.

Risoton seuraksi sävelsin timjami-parmesanvaahdon, joka ei aivan onnistunut. En omista sifonia eikä minulla ollut mitään ohjetta kyseisen vaahdon valmistukseen. Päädyin lisäämään vaahdotettuun kermaan raastettua parmigianoa ja morttelissa hienonnettua, kuivattua timjamia. Maku oli mitä mainioin ja sopi risoton kanssa erittäin hyvin, mutta juustoraaste teki kermasta rakeista ja lopputulos oli vaahdosta kaukana. Mutta makuhan se ratkaisee, eikö niin?

Lisäksi valmistin vielä parmesanlastuja. Raastoin parmigianoa, levitin tasaiseksi kerrokseksi leivinpaperin päälle pellille ja ripottelin pinnalle hieman sesaminsiemeniä sekä kalonjin siemeniä (yleisin suomenkielinen nimi lienee mustakumina). Paistoin uunissa, muistaakseni 200 asteessa, kunnes juusto oli sulanut ja kupli. Tällaisen "ohjeen" olen nähnyt ainakin Hans Välimäen Chez Dominique-kirjassa, jossa ei kylläkään ollut mainittu paistolämpötilaa eikä kalonjin siemeniä. "Parmesanlevyn" jäähdyttyä mursin sen käsin lastuiksi. Ensi kerralla haluan tehdä lastuja toisella ohjeella, jossa oli mukana hieman vehnäjauhoja ym.

Pääruoaksi paistoin uunissa lohta, jonka lisukkeeksi tein parsa-rucolasalaattia. Salaatin ohje on alunperin isäni Weberin grillikirjasesta ja on kuulunut suosikkeihin jo vuosia. En ole varma teenkö salaattia yhä alkuperäisen ohjeen mukaan, koska en ole vilkaissut sitä enää vuosiin.

nippu vihreää parsaa
ruukku rucolaa
parmesaania
(paahdettuja pinjansiemeniä)
balsamicoa
oliiviöljyä
mustapippuria

Huuhtele parsat ja poista niistä puisevat päät. Sivele sudilla hieman oliiviöljyä niiden pintaan. Grillaa molemmilta puolilta (joko grillissä tai vaihtoehtoisesti parilapannulla/uunissa). Anna jäähtyä hieman ja leikkaa sitten paloiksi (n.3cm). Kaada hieman balsamicoa päälle, sekoita hyvin ja jätä maustumaan. Ennen tarjoilua lisää parsojen joukkoon hieman oliiviöljyä, pippuria, rucola, paahdetut pinjansiemenet ja parmesan lastut. Järjettömän hyvää myös esim. kanan kanssa.

Jälkiruoaksi valmistin hedelmäsalaattia. Tarkoituksenani oli käyttää ainoastaan tuoreita hedelmiä, mutta harmikseni ananas oli pilaantunut, joten jouduin turvautumaan purkkiananakseen ja lisäksi purkkipersikoihin. Onneksi mango oli kuitenkin juuri sopivan kypsyistä, samoin kuin kiivi ja passionhedelmä. Hedelmäsalaatin kanssa tarjosin jogurttivaahtoa. Sekoitin "notkistettuun" kreikkalaiseen jogurttiin hieman vaahdotettua kermaa, vaniljasokeria sekä sokeria. Nam. Kaikenkaikkiaan onnistunut ateria ja mahtava ilta!

Hullut päivät

Olen melko onnistuneesti vältellyt Hullujen päivien härdelliä. Tapiolan Akateemisessa kirjakaupassa kävin kuitenkin kääntymässä ja päädyin ostamaan kasan kirjoja. Little Been tarina on kirja, jonka olen halunnut lukea jo kauan, joten nyt kun sen alesta bongasin en voinut välttää kiusausta. Helene Schjerfbeckin elämästä kertova kirja oli myös pakko ostaa. Ajoitus tälle on loistava. Täytyy lukea tuo ennen kuin käyn katsomassa 1.6.2012 avattavan Schjerfbeckin näyttelyn Ateneumissa. Maininnan arvoinen lienee myös Jonathan Safran Foerin Eating animals. Mielenkiinnolla odotan tuota. Saa nähdä milloin nuo saa luettua. Kirjahylly pursuaa jo ennestään lukemattomia kirjoja. Koskaan ei tunnu olevan riittävästi aikaa lukemiseen. Ehkä kesällä saa taas hieman kirittyä.

Mustasilmäpapu-salaatti

Tein tätä salaattia lisukkeeksi kreikkalaiseen iltaan, mutta se toimi hyvin myös esimerkiksi Domodan lisukkeena. Menua suunnitellessa katsoin ohjeen Tessa Kirosin Food from many Greek kitchens-kirjasta ja listasin tarvittavat raaka-aineet. Kokkailun ollessa puolivälissä aloin lukea ohjetta ajatuksella ja tajusin, etten ollut noudattanut sitä, joten tämä on nyt oma mukaeltu versioni salaatista.

250g mustasilmäpapuja (kuivattuja, liota ja keitä pussin ohjeen mukaan)
n.100g ruskeita säilykelinssejä (tai kuivattuja)
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
punaviinietikkaa
sitruunamehua
4rkl persiljaa
2 rkl tilliä

Leikkaa sipuli ohuiksi viipaleiksi ja hienonna valkosipuli. Laita kulhoon oliiviöljyn ja viinietikan kanssa. Marinoi jääkaapissa vähintään muutama tunti, mielellään yön yli. Lisää joukkoon hyvin valutetut pavut ja linssit sekä sitruunamehu. Sekoita. Hienonna päälle persilja ja tilli. Ohjeessa neuvottiin käyttämään sileälehtistä persiljaa, jota ei kaupasta löytynyt. Käytin tavallista. Lisäksi salaattiin olisi ohjeen mukaan tullut kevätsipulia, jota niin ikään ei löytynyt, sen jätin siis pois, mutta lopputulos oli mielestäni hyvä.