Edesmennyt Julia Child on tunnettu lukuisista keittokirjoistaan ja televisio-ohjelmistaan. Yhdysvaltalaisen Childin syntymästä tuli viime keskiviikkona 15.8.2012 kuluneeksi sata vuotta. Merkkipäivä innosti ruokabloggareita - epäilisin, ympäri maailman - testaamaan ja postaamaan Childin ohjeita. Itse kärvistelin flunssan kourissa ja töistä tultuani onnistuin vain kiskomaan päälleni aamutakin, kaulahuivin ja villasukat ja käpertymään viltin alle. Kokkailuista ei siis tietoakaan. Sen sijaan katsoin vuonna 2009 ilmestyneen, Nora Ephronin käsikirjoittaman ja ohjaaman, Julie & Julia-elokuvan. Kyseessä ei varsinaisesti ole mikään suuri filmatisointi, mutta viihdyttävä sentään ja aihepiiriltään tietysti minua kiinnostava.
Se perustuu kahteen tositarinaan, joista ensimmäinen kertoo Julia Childista. Siitä kuinka hän päätyi laittamaan ruokaa ja kirjoittamaan keittokirjaa aina sen, Mastering the Art of French Cooking, julkaisemiseen asti. Toinen tarina kertoo kolmekymppisestä Julie Powellista, joka inspiroituu tuosta kirjasta ja päättää kokata sen ohjeet kannesta kanteen vuodessa. 365 päivää, 524 ohjetta. Lisäksi Powell kirjoittaa kokemuksistaan blogia. Tarinoita kerrotaan limittäin, mikä miellyttää minua. Myös Powell, joka on kirjailija, päätyi lopulta julkaisemaan tarinan. Powell jatkoi bloggaamista kirjan ilmestymisen jälkeen ja uteliaisuuttani vilkaisin blogia, joka löytyy täältä.
Pidän tarinoista, muistelmista. Kirjoista ja elokuvista, jotka perustuvat, edes löyhästi, tositapahtumiin. Minusta oli myös hurjan hauskaa, että elokuva kertoi ruokabloggaajasta. Kylläkin bloggaajasta, joka on huomattavasti ahkerampi ja määrätietoisempi kuin allekirjoittanut. Olen aina pitänyt kirjoista ja elokuvista, joissa puhutaan ruosta ja juomasta, kuvataan niitä. Mitä rikkaampaa kieltä ja tarkempaa kuvailua, sen parempi.Varhaisimmat muistikuvani tästä ovat lapsena lukemani Viisikko-kirjat. Tässäkin mielessä elokuva oli miellyttävä kokemus. Flunssani pahennuttua olen ollut vuoteen omana maanantai-illasta asti. Taidankin vauhdittaa paranemista ja kuluttaa muutamat valveillaolotuntini katsomalla muita ruoka-aiheisia leffoja.
Siispä: "Bon Appétit"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti