Ihana raparperi (kompottia ja muffineita)

Kevät tuo tullessaan raparperin. Haaveilen omasta pienestä pihasta ja puutarhapläntistä tai edes suuresta parvekkeesta, jonne saisi pienen keittiöpuutarhan. Raparperi kuuluisi ehdottomasti puutarhaani. Toistaiseksi nämä ovat haaveita ja joudun ostamaan raparperit torilta tai marketin hevi-osastolta. Näin tein eilen ensikertaa tänä keväänä. Ostin puoli kiloa raparperia ja tein siitä kompottia. Tai yritin tehdä. Laitoin nestettä liikaa, jonka seurauksena jouduin ylikypsentämään raparperin ja hieman suurustamaan loppuvaiheessa mössöäni. Hyvän makuista siitä onneksi silti tuli. Ja olin muutenkin suunnitellut tämän leivontatarkoituksiin, eli ulkonäkö ei ole kovin ratkaisevaa.

En noudattanut mitään ohjetta, vaikka ehkä lopputuloksesta päätellen olisi ollut tarpeellista. Suunnilleen näin tein kompotin:

500g raparperia huuhdottuna ja paloiteltuna
n. 3dl sokeria (ruoko-)
tilkka vettä (ensi kerralla tiedän, että tilkka tosiaan riittää)

Laita aineet kattilaan ja sekoittele välillä, kunnes raparperit ovat halutun kypsyisiä. Jos haluaa välttää ruskeahkon värin, kannattaa epäilemättä käyttää tavallista sokeria ruokosokerin sijaan. Minulta sattui kaapista löytymään vain ruokosokeria ja kuten sanottu, leivonnaisissa kompotin värillä ei ole väliä.

Valmis kompotti menossa pakkaseen

Alunperin suunnitelmanani oli valmistaa kuorrutettuja raparperikuppikakkuja. Päädyin kuitenkin siihen, että juusto-voikuorrutteen sijaan laitan vain tuorejuusto-tomusokerikuorrutteen. Lopputulos oli ulkonäkönsä puolesta kaikkea muuta kuin onnistunut. Ensi kerralla taas muistan, että jos jotain tekee ensimmäistä kertaa, ohjeiden noudattaminen olisi suotavaa.

Muffinitaikinaa tehdessäni sovelsin useita eri ohjeita. Suunnilleen näin taisin sen tehdä:

n.100g voita
2dl sokeria (ruoko-)
2tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
4,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2dl maitoa

1.Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri keskenään.
2. Lisää kananmunat yksitellen välillä sekoittaen.
3. Lisää loput aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi.
4. Annostele muffinivuokiin hieman taikinaa, laita väliin lusikallinen raparperikompottia ja lisää lopuksi päälle hieman taikinaa. Taikinaa tulisi olla n. 2/3 vuoan korkeudesta.
5. Paista 175 asteessa n. 15 min tai kunnes muffinit ovat kypsiä ja kauniin värisiä.

En jostain syystä löytänyt muffinivuokaa keittiöstäni, vaikka olin aivan varma sellaisen omistavani. Päädyin latomaan muffinit vuoissaan vieriviereen pellille ja toivomaan parasta. No, lopputulos ei ollut kovin kaunis. Lopussa oleva kuva on otettu vähiten levinneestä yksilöstä. Jäähtyneiden muffinien päälle lusikoin kuorrutetta:

200g Philadelphiaa
muutama desi tomusokeria

1. Sekoita
2. Anna hieman jähmettyä jääkaapissa.

Kuorrutteeni jäi melko valuvaksi. Jos siitä haluaisi jämäkämpää täytyisi joko tomusokerin määrää kasvattaa aivan valtavasti tai vaihtoehtoisesti sekoittaa joukkoon huoneenlämpöistä voita ja jähmetyttää massa jääkaapissa. Tällöin tuloksena pitäisi olla paksua, pursotettavaksi sopivaa kuorrutetta. Muffinini olivat loppujenlopuksi erittäin hyvän makuisia ja ensi kerralla osaan ehkä välttää virheet, jotka nyt tein. Ajattelin, että tästä voisi tehdä myös piirakan irtopohjavuoassa. Halutessaan raparperikompotin voisi myös sekoittaa jo taikinaan. Syksyllä ajattelin testata tätä omenakompotilla ja vaihtaa taikinan vaniljasokerin kaneliksi. Nam!

Custard

Custard-jauhe

Eräs nigerialainen tuttavani teki tätä kerran osaksi yöpalaa seurueellemme. En tuolloin valitettavasti seurannut valmistusta, joten nyt piti vaan toimia fiiliksen mukaan - valmistustapoja, kun on useita. Custard on kai lähinnä maissijauhoista tehtyä makeaa kiisseliä ja Nigeriassa se on käsittääkseni melko yleinen aamiaisruoka. Purkki osui silmiini viimeksi Vii Voanissa pyöriessäni ja pakkohan se oli ostoskoriin napata, kun muistelin lopputuotteen viimeksi olleen herkullista. Täytyy kyllä todeta, että tällä kertaa näin ei ollut. Tiedä sitten oliko kyseessä eri firman valmiste vai vain eri valmistustapa. Kyllähän tuota söi, mutta ei makuelämys kovin kummoinen ollut. Uskon kuitenkin, että silloin tällöin iltapalalla syötynä, purkin saa tyhjennettyä ilman suurempia ongelmia. Suomalaisittain ja etenkin ravitsemussuositukset huomioonottaen custardin makeus on hieman erikoista. Varsinainen terveysruoka ei ole kyseessä eli ei tästä kaurapuurolle ole haastajaksi.

Purkin kyljessä on valmistusohjeet, netistä taas löytyi täysin erilaiset ohjeet. Valmistus onnistuu myös mikrossa kokonaisuudessaan alle kymmenessä minuutissa. Valmis custard pitää sisällään jauhetta, maitoa (tai vettä + maitotiivistettä) sekä sokeria. Toki sitä voisi maustaa esim. kanelilla, sitruunalla, käyttää kookosmaitoa, tarjota marjojen tai hedelmien kanssa jne.

Ja valmis annos kaikessa yksinkertaisuudessaan

Maailma kylässä

Helsingin Kaisaniemessä ja Rautatientorilla järjestettiin tänä viikonloppuna World Village Festival eli Maailma Kylässä-tapahtuma. Minulle tästä on parissa vuodessa muodostunut huikea kesän aloitus, joka on lunastanut takuuvarman paikkansa kalenterissani. Minulla oli vapaa viikonloppu ja ilma on ollut mahtava, joten vietin Kaisaniemessä koko lauantain sekä osan sunnuntaipäivää. Tuolla tuntuu aina aika loppuvan kesken. Nautimme musiikkiestyksistä, kiertelimme kojuja, maistelimme eri maiden ruokia ja tapasimme tuttuja. Tarjolla olisi lisäksi ollut paljon mielenkiintoista asiaohjelmaa, eri järjestöjen ständejä jne jne jne.

Ruokatarjonta oli jälleen häkellyttävän laaja ja harmittaa, kun niin paljon jäi taas kokematta ja maistamatta. Mutta siinä oiva syy palata taas ensi vuonna. Tällä kertaa söin gambialaista, kamerunilaista, kongolaista ja ghanalaista ruokaa. Kaksi ateriaa per päivä, viiden euron settejä ja muuta ei kyllä tarvittu. Kamerunilaisesta annoksestani unohdin ottaa kuvan. Se piti sisällään riisiä, keittobanaania, papumuhennosta, pinaattimuhennosta ja puff-puff-munkkeja. Odotukset olivat kovat, mutta hienoisen pettymyksen tuo annos valitettavasti makujensa puolesta tuotti. Annoksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, verrokit vaan taisivat olla sen verran kovia. Seuraava annos oli gambialaista benechiniä (ja hieman mausteista hernelisäkettä), jota olen kyllä syönyt useammankin kerran tuttujen valmistamana. Ajattelin kuitenkin muistia virkistääkseni sitä taas maistella, jotta maut ovat tuoreessa muistissa, kun opettelen sitä itse valmistamaan.

Benechin

Tänään ensimmäinen ateriani oli kongolaista papukastiketta, riisiä ja tulista (oikeasti tulista) chilikastiketta. Nam! Rakastan papuja! Tässä oli käytetty valkoisia papuja, joita itse olen viimeaikoina vähemmän laittanut. Täytyykin ostaa niitä taas pitkästä aikaa. Ruoan minulle antanut nainen varoitti erikseen chilin olevan todella vahvaa, eikä hän väärässä ollut. Ruoan jälkeinen polttelu suussa ja huulilla kesti useita kymmeniä minuutteja.

Kongolaista ruokaa

Viimeiseksi söin tänään ghanalaista jollof-riisiä, kastiketta ja friteerattua keittobanaania sekä inkiväärijuomaa. Tämä oli annoksista benechinin ohella eniten makuuni. Ruoassa oli makua, mutta se ei kuitenkaan ollut liian tulista - sopiva, pienoinen polte. Inkiväärijuoma, jossa uskon olleen vettä, sokeria ja inkivääriä, oli makuuni turhan makeaa. Kylmänä ja hieman vähemmällä sokerilla se varmasti olisi loistava raikaste kesäpäivälle.

Ghanalaista jollof-riisiä

Kuten kamerunilainen mies, joka minulle ruokia esitteli, ohikulkijoille huuteli: hyvä ruoka, parempi mieli. Harmi, ettei vastaavia tapahtumia ole useammin. Nämä todella piristävät Helsingin ruokatarjontaa. Esimerkiksi juuri afrikkalaista ruokaa ei täältä monesta paikasta saa. Ihmettelinkin itsekseni, että miten niin monet tuolla päätyivät syömään makkaraperunoita, kebabia, kiinalaista, intialaista ym. perusmättöä, kun tarjontaa kuitenkin olisi ollut niin paljon. Toivoisin, että ensi vuonna myös Lähi-idän sekä Etelä- ja Väli-Amerikan maiden keittiöt olisivat kunnolla edustettuina.

Kevätsieniä

Vanhempani rakennuttavat uutta mökkiä ja helatorstaina minulle tarjoutui vihdoin tilaisuus mennä tutustumaan tonttiin ja lähes valmiiseen mökkiin. Ja hienoltahan siellä näytti. Meille sattui onneksi, itäisessä Suomessa kun olimme, upea ilma. Helleraja meni rikki ja aurinko paistoi ihanasti. Ja tonttiin tutustuessa onnistuin nappaamaan mukaani pari pientä korvasientä! Mahtavaa! En ole noita ennen kerännyt, ainoastaan syksyisin hieman sienestänyt. Harmi vain ettei ollut aikaa etsiä niitä lisää. Nyt nuo kaksi piskuista sientä on ryöpätty. Tuohan korvasienien kohdalla on välttämätön juttu. Ne ovat erittäin myrkyllisiä sieniä, mutta myrkky on onneksi vesiliukoista. Eli muutamaan kertaan keittämällä myrkyn saa lähes kokonaan pois. Toinen korvasienien kohdalla huomioitava juttu on poimuihin helposti jäävä hiekka. Se kannattaa putsata todella tarkasti pois, koska syödessä rouskuu muuten ilkeästi hampaissa. (Tämän koin Ilmattaressa muutama vuosi sitten syödessäni ankkaa korvasienitäytteellä.)

Noin onnettomasta sienimäärästähän mitään ei tee, joten taidan pyöräyttää nuo pannulla leivän päälliseksi. Ensi keväänä täytyykin katsoa oikein muutama vapaapäivä ja lähteä varta vasten sienireissulle. Ja pianhan se kesäkin tulee ja kanttarellit, vaaleat orakkaat ym. Alla oleva kuva on onneton kamerakännykällä pikapikaa napattu otos, mutta pakkohan se on tänne laittaa.





Kas mikäs se siellä pilkistää...







  

Tallinnassa

Kävin viime viikolla ystäväni kanssa Tallinnassa viettämässä keväistä vapaapäivää. Ilma oli upea ja tarkoituksenamme oli käydä syömässä, käveleskellä vanhassa kaupungissa ja ehkä tehdä hieman ostoksia. Meillä oli kuitenkin vain neljä tuntia aikaa maissa, joten loppujen lopuksi ehdimme ainoastaan käydä syömässä ja tehdä pienen lenkin vanhassa kaupungissa ennen kuin olikin jo aika palata paatille. Sovimme kuitenkin, että menemme pian uudestaan.

Miksiköhän sitä ei ole taas melkein kahteen vuoteen tullut käytyä, vaikka se on noin lähellä. Nopein katamaraani taitaa mennä puolessatoista tunnissa. Edellisellä kerralla olin Pärnussa. Siellä söimme australialaisessa ravintolassa. Maistelimme mm. sammakon reisiä, kania, strutsia, kengurua ja alligaattoria. Kaikki maistuivat ainakin minulle. Paluumatkalla laivaa odotellessamme kävimme Tallinnassa ystäväni suosittelemassa afrikkalaisessa ravintolassa, African Kitchenissä. Tuolloin maistoin antilooppia, joka sekin oli erittäin hyvää.

Tällä reissulla vein ystäväni samaiseen ravintolaan. Se sijaitsee vanhan kaupungin laidalla, lyhyen kävelymatkan päässä satamasta. Sisustus on hieman yli, mutta hauska. Taustalla soi afrikkalainen musiikki tai reggae. Kesäisin heillä on kattoterassi, joka valitettavasti ei vielä ollut auki. Söimme siis sisällä, mikä oli harmi noin kauniina päivänä. Tilasimme kaksi eri kasvisannosta ja pullon valkoviiniä. Molemmat ruoat olivat hyvän makuisia, paljon mausteita ja hieman potkua. Ainoa pettymys oli, että omassa annoksessani, joka sisälsi mustasilmäpapuja ja perunaa tomaatti-kookoskastikkeessa, oli käytetty pakastelohkoperunoita tuoreiden sijaan! Maut kuitenkin olivat hyvät ja annos maksoi alle kuusi euroa, joten pettymys unotui nopeasti. Syötyämme päätimme tilata drinkit jälkkäriksi - juomalistan lopussa kun on pitkä lista erilaisia hedelmäisiä drinkkejä. Näiden kanssa siirryimme pienelle terassille kadun varteen nauttimaan auringosta.

Pakasteperunoista huolimatta aion suositella paikkaa muille ja palata sinne itsekin. Maku ja tunnelma ratkaisevat. Ja hinta ei tosiaan päätä huimaa. Loppulaskumme oli n. 40 euroa, johon sisältyi pääruoat, pullo viiniä ja jälkiruokadrinkit sekä tietysti leivät ja vesi. Kiireessä tuonne ei kannata mennä, palvelu ei ehkä ole sieltä nopeimmasta päästä. Nyt tekisi mieli jo takaisin. Mutta toisaalta itselläni on vielä testaamatta nuo muutama Helsinkiin avattu afrikkalainen, joten ehkä suuntaan ensin niihin.

Oodi kahville

Kuulun siihen stereotyyppiseen suomalaisten joukkoon, joka rakastaa kahvia. Päiväni ei käynnisty ilman sitä. Viimeaikoina olen entistä enemmän alkanut miettiä ruokatuotannon eettistä ja ekologista puolta. Kun mahdollista (opiskelijabudjetin puitteissa), ostan reilun kaupan tuotteita sekä luomua. Eräällä kurssilla, reilusta kaupasta puhuttaessa, minulle sanottiin, että reilun kaupan (suodatin)kahvit ovat pahan makuisia. Otin tämän haasteena. Olen maistellut muutamia marketeissa myytäviä kahveja ja osa näistä ei tosiaan ollut minun makuuni. Tämä saattaa toki johtua siitä, että ne olivat liian vaaleapaahtoisia makuuni. Minulla on jo vuosia ollut muutamia suosikkikahveja, jotka ovat järestään tummapaahtoisia. Nyt minulla kuitenkin on uusi suosikki. Arvid Nordquistin Classic Reko Mörkrost. Kyseessä on tummapaahtoinen reilun kaupan luomukahvi. Lisäksi paketissa on CO2-compensated-merkki, joka on minulle vieraampi. Arvid Nordquistin sivuilta katsoin tietoa merkistä. Nimestä jo selviää, että kyse on hiilipäästöjen kompensoinnista. Ideana on, että koko tuotanto- ja kuljetusprosessista syntyvät kasvihuonekaasut kompensoidaan puunnittamalla eli uutta metsää istuttamalla. A. N:n tapauksessa tämä tarkoittaa 100 000 puuta vuosittain. Tiedä sitten kuinka hyvin tuo todella päästöjä kompensoi, mutta on se nyt ainakin parempi kuin ei mitään.

ps. Tämä postaus on nimetty Emma Salokosken samannimisen, mahtavan kappaleen mukaan. Suosittelen. Youtubesta ei löytynyt, muuten olisin laittanut linkin.

Reggae Reggae sauce (eli jerk-marinoidut kasvikset)

Olen jamaikalaisen musiikin ystävä, joten kun viimeksi Lontoossa käydessäni satuin bongaamaan moisen putelin marketin hyllyltä, oli se pakko napata mukaan. Toki itselle tuliaisiksi tarttui paljon muitakin herkkuja, joista suurin osa on aikapäivää sitten nautittu. Tuo bbq-kastike on kuitenkin jostain syystä jäänyt testaamatta. Jääkaapistani löytyi tänään paljon ihania kasviksia muttei juuri muuta, joten maustoin ne kastikkeella ja grillasin uunissa iltapalaksi. Alunperin tarkoituksenani oli tehdä niistä vartaita ja paistaa ne parilapannulla. En kuitenkaan löytänyt varrastikkuja, joten päädyin kypsentämään kasvikset uunissa. Kastike itsessään oli mukavan mausteista, mutta ehkä se toimisi paremmin kanan tai lihan kanssa. Ensi kerralla taidankin marinoida sillä kanaa ja valmistaa kunnon jamaikalaisen aterian.