Kuulun siihen stereotyyppiseen suomalaisten joukkoon, joka rakastaa kahvia. Päiväni ei käynnisty ilman sitä. Viimeaikoina olen entistä enemmän alkanut miettiä ruokatuotannon eettistä ja ekologista puolta. Kun mahdollista (opiskelijabudjetin puitteissa), ostan reilun kaupan tuotteita sekä luomua. Eräällä kurssilla, reilusta kaupasta puhuttaessa, minulle sanottiin, että reilun kaupan (suodatin)kahvit ovat pahan makuisia. Otin tämän haasteena. Olen maistellut muutamia marketeissa myytäviä kahveja ja osa näistä ei tosiaan ollut minun makuuni. Tämä saattaa toki johtua siitä, että ne olivat liian vaaleapaahtoisia makuuni. Minulla on jo vuosia ollut muutamia suosikkikahveja, jotka ovat järestään tummapaahtoisia. Nyt minulla kuitenkin on uusi suosikki. Arvid Nordquistin Classic Reko Mörkrost. Kyseessä on tummapaahtoinen reilun kaupan luomukahvi. Lisäksi paketissa on CO2-compensated-merkki, joka on minulle vieraampi. Arvid Nordquistin sivuilta katsoin tietoa merkistä. Nimestä jo selviää, että kyse on hiilipäästöjen kompensoinnista. Ideana on, että koko tuotanto- ja kuljetusprosessista syntyvät kasvihuonekaasut kompensoidaan puunnittamalla eli uutta metsää istuttamalla. A. N:n tapauksessa tämä tarkoittaa 100 000 puuta vuosittain. Tiedä sitten kuinka hyvin tuo todella päästöjä kompensoi, mutta on se nyt ainakin parempi kuin ei mitään.
ps. Tämä postaus on nimetty Emma Salokosken samannimisen, mahtavan kappaleen mukaan. Suosittelen. Youtubesta ei löytynyt, muuten olisin laittanut linkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti