Maailma kylässä

Helsingin Kaisaniemessä ja Rautatientorilla järjestettiin tänä viikonloppuna World Village Festival eli Maailma Kylässä-tapahtuma. Minulle tästä on parissa vuodessa muodostunut huikea kesän aloitus, joka on lunastanut takuuvarman paikkansa kalenterissani. Minulla oli vapaa viikonloppu ja ilma on ollut mahtava, joten vietin Kaisaniemessä koko lauantain sekä osan sunnuntaipäivää. Tuolla tuntuu aina aika loppuvan kesken. Nautimme musiikkiestyksistä, kiertelimme kojuja, maistelimme eri maiden ruokia ja tapasimme tuttuja. Tarjolla olisi lisäksi ollut paljon mielenkiintoista asiaohjelmaa, eri järjestöjen ständejä jne jne jne.

Ruokatarjonta oli jälleen häkellyttävän laaja ja harmittaa, kun niin paljon jäi taas kokematta ja maistamatta. Mutta siinä oiva syy palata taas ensi vuonna. Tällä kertaa söin gambialaista, kamerunilaista, kongolaista ja ghanalaista ruokaa. Kaksi ateriaa per päivä, viiden euron settejä ja muuta ei kyllä tarvittu. Kamerunilaisesta annoksestani unohdin ottaa kuvan. Se piti sisällään riisiä, keittobanaania, papumuhennosta, pinaattimuhennosta ja puff-puff-munkkeja. Odotukset olivat kovat, mutta hienoisen pettymyksen tuo annos valitettavasti makujensa puolesta tuotti. Annoksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, verrokit vaan taisivat olla sen verran kovia. Seuraava annos oli gambialaista benechiniä (ja hieman mausteista hernelisäkettä), jota olen kyllä syönyt useammankin kerran tuttujen valmistamana. Ajattelin kuitenkin muistia virkistääkseni sitä taas maistella, jotta maut ovat tuoreessa muistissa, kun opettelen sitä itse valmistamaan.

Benechin

Tänään ensimmäinen ateriani oli kongolaista papukastiketta, riisiä ja tulista (oikeasti tulista) chilikastiketta. Nam! Rakastan papuja! Tässä oli käytetty valkoisia papuja, joita itse olen viimeaikoina vähemmän laittanut. Täytyykin ostaa niitä taas pitkästä aikaa. Ruoan minulle antanut nainen varoitti erikseen chilin olevan todella vahvaa, eikä hän väärässä ollut. Ruoan jälkeinen polttelu suussa ja huulilla kesti useita kymmeniä minuutteja.

Kongolaista ruokaa

Viimeiseksi söin tänään ghanalaista jollof-riisiä, kastiketta ja friteerattua keittobanaania sekä inkiväärijuomaa. Tämä oli annoksista benechinin ohella eniten makuuni. Ruoassa oli makua, mutta se ei kuitenkaan ollut liian tulista - sopiva, pienoinen polte. Inkiväärijuoma, jossa uskon olleen vettä, sokeria ja inkivääriä, oli makuuni turhan makeaa. Kylmänä ja hieman vähemmällä sokerilla se varmasti olisi loistava raikaste kesäpäivälle.

Ghanalaista jollof-riisiä

Kuten kamerunilainen mies, joka minulle ruokia esitteli, ohikulkijoille huuteli: hyvä ruoka, parempi mieli. Harmi, ettei vastaavia tapahtumia ole useammin. Nämä todella piristävät Helsingin ruokatarjontaa. Esimerkiksi juuri afrikkalaista ruokaa ei täältä monesta paikasta saa. Ihmettelinkin itsekseni, että miten niin monet tuolla päätyivät syömään makkaraperunoita, kebabia, kiinalaista, intialaista ym. perusmättöä, kun tarjontaa kuitenkin olisi ollut niin paljon. Toivoisin, että ensi vuonna myös Lähi-idän sekä Etelä- ja Väli-Amerikan maiden keittiöt olisivat kunnolla edustettuina.