Maakuntamatkailua Mikkelissä

Kävin lomalla muutamaankin otteeseen vanhempieni uudella kesäpaikalla Mikkelissä. Hieman tuli myös tutustuttua lähiseudun matkailumahdollisuuksiin. Teimme mm. päiväreissun Valamon luostariin, joka on jo pitkään kuulunut kotimaan kohteisiin, joissa haluaisin vierailla. Päivä oli mielenkiintoinen, näkemistä paljon. Mukaan tarttui myös tuohuksia, pieni ikoni sekä pullo luostarin viiniä. Viini on vielä maistamatta, joten mielenkiinnolla odotan. Sen sijaan lounasbuffet luostarin ravintolassa oli pettymys. Odotukset eivät olleet mitenkään erityisen korkealla, mutta hintalaatu-suhde ei ollut aivan kohdallaan.

Tertissä oli huomioitu myös karvaiset matkakumppanit

 

Kävimme myös mökkiämme lähellä sijaitsevassa Tertin kartanossa, jossa ilmeisesti olisi ollut hyvä ruoka, meillä vaan ei valitettavasti ollut nälkä, kun olimme jo täyttäneet vatsamme Valamossa. Katselimme kuitenkin ympärillemme ja tutustuimme puoteihin. Kotiin tarttui tuliaisiksi kahvia ja olutta.



Kävimme Puumalassa päiväseltään ihastelemassa Lintusalontien maisemia, joista yritin muutamia otoksia napata. Kuvissani ei kuitenkaan näy ollenkaan kuinka upeita maisemat todellisuudessa olivat. Matkan varrelle osui myös Temolan viinitila, jossa täytyi tietysti pyörähtää. Sieltä lähti mukaan omenasiideriä sekä makeaa mustaherukkaviiniä.

Suomen tilaviinikilpailun jälkiruokaviinisarjassa tänä vuonna toiseksi sijoittunut Niiniviini, joka kuulemma sopii hyvin juustojen kanssa nautittavaksi.

Mökkimme lähellä sijaitsevat myös ihana Kenkävero ja Heikkilän yrttitila. Kenkäverossa olen käynyt ennenkin ja tällä kertaa sainkin hillittyä ostohimoni ja tyydyin vain katselemaan ja nauttimaan kahvit.  Heikkilän yrttitilan kesäpuodista mukaani tarttui kuivattua sitruunamelissaa, salviaa ja nokkosta. Jälkikäteen harmittelin, että ostin nokkosta vain yhden purkin. Siitähän saa keittoja, kastikkeita, leipätaikinoita, lettuja jne. Ajattelin tilata heidän nettikaupastaan lisää, mutta nyt huomasinkin suureksi riemukseni, että myös Heikkilän tila on edustettuna Teurastamon Maalaistentorilla 19.9.

Reissun kohokohtia oli ilman muuta  Agassin leipomo-konditoria Anttolassa. Ihania leipiä ja leivonnaisia. Kotimatkalle ostin evääksi vielä muutamat riisipiirakat.

Kesän ja syksyn satoa vol.2

Olin muutama päivä sitten ystäväni kanssa poimimassa juuri kypsyneitä puolukoita hänen ravintolansa käyttöön. Keskustelimme marjojen ja sienten hinnoista ja ystäväni (kaupunkilaislapsi kuten minäkin) totesi, että hänen on välillä vaikea käsittää, että metsässä kasvaa syötävää - vielä verrattain arvokasta sellaista - jota saa käydä keräämässä vapaasti niin paljon kuin jaksaa. Ja onhan se nyt mahtavaa! Plussana tietysti raitis ilma, lapsenomainen löytämisen ilo ja voitonriemu, kun löytää uuden torvisienipaikan tai suppilovahveromättään. En malta odottaa seuraavaa vapaata viikonloppua, jotta pääsisin taas sienimetsään.




Täydellinen yksilö! Samointein unohtuivat ne edelliset 25 matoisaa pettymyksentuottajaa.

Järjettömän huono otos. Kyllä. Mutta siinä on hieno uusi sienikori, joka hankittiin Mikkelin torilta. Ja kappas muutama kanttarellikin on päässyt kyytiin orakkaiden ja puolukoiden seuraksi.

Olen pitkään haaveillut hyötykasvikuivurista. Valitettavasti yksiöni keittiöön ei todellakaan mahdu enempää vempaimia. Onneksi äitini oli hankkinut tämän edullisen, mutta toimivan laitteen mökille.

Puolukkapiirakka

Mökkireissulta minulla oli tuomisinani kuivattuja mustia torvisieniä ja herkkutatteja, orakkaita ja hieman suppilovahveroita pakastettavaksi, muutama kanttarelli ruisleivän päälle paistettavaksi sekä puolukoita pakastettavaksi. Puolukoista valmistui myös jo piirakka perinteisempääkin perinteisemmällä ohjeella.

Mamman marjapiirakka

Pohja:
100g leivontamargariinia (tai voita)
1dl sokeria
1 muna
1 1/2dl grahamjauhoja
1dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
3-4dl marjoja (mustikoita, puolukoita, viinimarjoja)
1prk (200g) kermaviiliä
1/2dl sokeria
1tl vaniljasokeria

1. Valmista ensin pohja. Vaahdota margariini ja sokeri. Sekoita keskenään kuivat aineet.
2. Sekoita rasva-sokeriseokseen muna ja kuivat aineet.
3. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
4. Kaada pohjalle marjat.
5. Sekoita keskenään kermaviili, sokerit ja muna. Kaada seos marjojen päälle.
6. Paista 200C n.30min. Anna jäähtyä ennen tarjoamista.

Tämä ohje ei todellakaan ole omani, en myöskään tiedä kenen se alunperin on. Se tunnetaan yleisesti Mamman marjapiirakan nimellä. Minulta ei sattunut tällä kertaa löytymään jääkaapista kermaviiliä, joten käytin vaniljajogurttia ja jätin vaniljasokerin pois. Ensi kerralla taidan kyllä kipaista kaupassa ja tehdä piiraan kermaviilistä ohjeen mukaan.

Kesän ja syksyn satoa vol.1

Nyt tuntuu olevan kovin trendikästä sienestää tai marjastaa. Itse olen, kiitos ex-anoppikokelaan, viimeiset kymmenen vuotta fiilistellyt marjastusta ja sienestystä ja mahdollisuuksien mukaan niitä harrastanut. Välillä tuntuu, että kaupungissa asuvan, autottoman ihmisen voi olla hankala moisia harrastaa tai ainakin se vaatii aikamoista panostusta. Välillä sitä onneksi sentään saa jonkun kaverin kinuttua suppilometsälle syksyllä. Tänä kesänä/syksynä olen ollut aivan tohkeissani päästessäni uudelle mökille, jonka tontilta löytyy niin mustikkaa, puolukkaa kuin sieniäkin.

Laiska marjastaja käyttää poimuria ja raahaa metsästä mukanaan niin risut, lehdet kuin varvutkin

Ihania villivadelmia (joskin valtaosin hieman jo kuivahtaneita) oli tienpielet täynnä. Saasteistakaan ei tarvitse huolehtia, kun tuota hiekkatienpätkää ei kukaan muu käytä.

Vanhempien pihasta vielä viinimarjoja

Pakastuneita valkoherukoita

Lomailua Lohjan seudulla

Kesälomapostaukseni näyttäisivät tulevan hyvin tipoittain ja suurella viiveellä. Vietin viikon lomastani ystävän mökillä Lohjalla rentoutumassa. Mökkiolosuhteissa (ei juoksevaa vettä, kaasugrilli kypsennysvälineenä & rajallinen kylmäsäilytystila) kokkailussa on aina omat haasteensa ja tämä vaikuttikin merkittävästi viikon ruokalistaan. Hyvin tuli tästä huolimatta syötyä, itse tehtyä tosin kotioloissa olisi varmasti ollut suurempi osuus.

Makkara kuuluu toki mökkiläisen ruokavalioon. Tämä Makulihan miellyttävän mausteinen ja lihaisa herkku tarttui matkaan Ison Omenan sittarista, jossa sitä oli maistiaisena tarjolla. Dijon sinappia kylkeen ja NAM.

Myllylammen kalasavustamolta haimme ihanaa lämminsavulohta, joka tosin omaan makuuni oli aavistuksen liian suolaista, mutta silti - ah niin hyvää!

Lohen kaveriksi tein parsa-rucolasalaattia, jonka ohje löytyy täältä sekä oman variaationi perunasalaatista. Kaupan perunasalaatit eivät maistu minulle, joten oli jo aikakin kehitellä oma simppeli ohje. Minun salaattini valmistuu jotakuinkin näin:

Pilko muutamia kylmiä keitettyjä uusia perunoita kuutioiksi. Valmista kastike, johon tulee kreikkalaista jogurttia, raastettua sitruunan kuorta, hieman sitruunamehua, paljon hienonnettua tuoretta ruohosipulia, mustapippuria ja suolaa. Kastikkeen määrä ja mausteiden suhteet ovat makuasia. Itse tein kastiketta verrattain vähän, jolloin salaatti oli melko "kiinteää". Sekoita kastike ja perunat huolellisesti keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan, mielellään muutamaksi tunniksi.

Jälkiruoakana nautimme Pavlovaa. Suureksi harmikseni marengin valmistus mökillä/kotona valmistetun kuljetus sinne ehjänä tuntuivat mahdottomilta vaihtoehdoilta, joten meidän oli tyytyminen kaupan marenkipohjaan. Helppoa tuo tietysti oli, mutta pohja oli aivan liian makea ja makuuni turhan "rapea". Ensikerralla teen siis Pavlovaa vain kotioloissa. Marengin päälle tein kermavaahdosta, kreikkalaisesta jogurtista, sokerista ja vaniljasokerista vaahdon. Ja päälle ladoin kiivejä ja passiohedelmää. Tarkoituksenani oli laittaa siihen vielä tuoretta mangoa, mutta pohja oli sen verran pieni, että mango jäi laittamatta. Lopputulos oli kaikesta huolimatta herkullinen ja koko komeus tuli syötyä.

Paikallisesta marketista löytyi uusi tuttavuus. Alitalon Viideri on lohjalaisen Ciderberg Oy:n hiilihapotettu valkoherukkaviini. Juoma oli melko makea, mutta pieni pullo kahteen pekkaan oli juuri sopiva määrä tuota herkkujuomaa. Tuota täytyy ehdottomasti ostaa uudemmankin kerran.

Broilerifilee sai seurakseen ananas-halloumivartaan. Näitä olen tehnyt monta kertaa ennenkin. Ideaalitilanteessa ne tehtäisiin tuoreesta ananaksesta, maustettaisiin limellä-chilimarinadilla ja tarjottaisiin tiikerirapujen tai juuri broilerin sekä vihersalaatin kanssa. Nyt mentiin helpoimman kautta ja käytettiin purkkiananasta, joka ei tietysti ole lähellekkään sama asia.

Mansikka-samppanja, mango-suklaa, raparperi-suklaa, vadelma-valkosuklaa ja mustaherukka-suklaa (ei järjestyksessä)

Muutama vuosi sitten löysimme Lohjalta aivan ihanan ranskalaisen konditorian, St. Honoren, jossa on sittemmin joka kesä tullut vierailtua ja haettua muutamat leivokset mökille kahvin kanssa maisteltaviksi. Valinta oli tälläkin kertaa uskomattoman vaikea, vaikka otimme yhteensä viisi kakkupalaa jaettavaksi.



Eräänä kankkuspäivänä nautimme ruhtinaallisen krapulapäivällisen, joka piti sisällään grillattuja lohkoperunoita dijon-aiolin kanssa ja mahtihampurilaisen. Perunat teimme edellisen päivänä keitetyistä uusista potuista, jotka pyöräytimme oliiviöljyssä, maustoimme pippurilla ja suolalla ja laitoimme grilliin. Megahampurilaisessa oli kaupan sämpylä, itse tehty jauhelihapihvi, pekoniviipale, cheddaria, BBQ-ketsuppia, kaupan aiolia, salaattia ja pihvitomaattia. Perunoiden kastike valmistui yksinkertaisesti sekoittamalla dijon-sinappia kaupan aioliin.

Palan painikkeena toimi olut.

Viikon päätteeksi pidimme, harvinaisen pienellä kokoonpanolla, perinteeksi muodostuneet rapujuhlat.



Julie & Julia

Edesmennyt Julia Child on tunnettu lukuisista keittokirjoistaan ja televisio-ohjelmistaan. Yhdysvaltalaisen Childin syntymästä tuli viime keskiviikkona 15.8.2012 kuluneeksi sata vuotta. Merkkipäivä innosti ruokabloggareita - epäilisin, ympäri maailman - testaamaan ja postaamaan Childin ohjeita. Itse kärvistelin flunssan kourissa ja töistä tultuani onnistuin vain kiskomaan päälleni aamutakin, kaulahuivin ja villasukat ja käpertymään viltin alle. Kokkailuista ei siis tietoakaan. Sen sijaan katsoin vuonna 2009 ilmestyneen, Nora Ephronin käsikirjoittaman ja ohjaaman, Julie & Julia-elokuvan. Kyseessä ei varsinaisesti ole mikään suuri filmatisointi, mutta viihdyttävä sentään ja aihepiiriltään tietysti minua kiinnostava.

Se perustuu kahteen tositarinaan, joista ensimmäinen kertoo Julia Childista. Siitä kuinka hän päätyi laittamaan ruokaa ja kirjoittamaan keittokirjaa aina sen, Mastering the Art of French Cooking, julkaisemiseen asti. Toinen tarina kertoo kolmekymppisestä Julie Powellista, joka inspiroituu tuosta kirjasta ja päättää kokata sen ohjeet kannesta kanteen vuodessa. 365 päivää, 524 ohjetta. Lisäksi Powell kirjoittaa kokemuksistaan blogia. Tarinoita kerrotaan limittäin, mikä miellyttää minua. Myös Powell, joka on kirjailija, päätyi lopulta julkaisemaan tarinan. Powell jatkoi bloggaamista kirjan ilmestymisen jälkeen ja uteliaisuuttani vilkaisin blogia, joka löytyy täältä.

Pidän tarinoista, muistelmista. Kirjoista ja elokuvista, jotka perustuvat, edes löyhästi, tositapahtumiin. Minusta oli myös hurjan hauskaa, että elokuva kertoi ruokabloggaajasta. Kylläkin bloggaajasta, joka on huomattavasti ahkerampi ja määrätietoisempi kuin allekirjoittanut. Olen aina pitänyt kirjoista ja elokuvista, joissa puhutaan ruosta ja juomasta, kuvataan niitä. Mitä rikkaampaa kieltä ja tarkempaa kuvailua, sen parempi.Varhaisimmat muistikuvani tästä ovat lapsena lukemani Viisikko-kirjat. Tässäkin mielessä elokuva oli miellyttävä kokemus. Flunssani pahennuttua olen ollut vuoteen omana maanantai-illasta asti. Taidankin vauhdittaa paranemista ja kuluttaa muutamat valveillaolotuntini katsomalla muita ruoka-aiheisia leffoja.

Siispä: "Bon Appétit"!

Raspberry & goat cheese swirl brownies ( Vadelma-vuohenjuustobrowniet)

Löysin tämän älyttömän ihanan ohjeen Love and Lemons-blogista jo jonkin aikaa sitten ja olen vain odottanut sopivaa hetkeä testata sitä. Taannoinen piknikkimme tuntui juuri sopivalta tilaisuudelta. Yritin noudattaa alkuperäistä ohjetta melko tarkasti. Muutamia pieniä muutoksia tein raaka-aineisiin ja yksikkömuunnoksista johtuen määrät eivät ole aivan  tismalleen samat. Maku oli todella hyvä, mutta rakenteessa on vielä viilaamista. Ehkä muutaman kerran jälkeen löydän sen täydellisen ohjeen ja lisään tähän tarvittavat korjaukset. Herkku sai nytkin kehuja, mutta omaan makuuni se oli liian tiivis sekä tuhti ja lisäksi todella vaikea leikata paloiksi. Jos sen olisi tarjonnut suoraan vuoasta, josta jokainen olisi voinut leikata lohkon itselleen, olisi se mahdollisesti toiminut hieman paremmin. Tein annoksen kaksinkertaisena, koska syöjiä oli useita. Käytä mieluiten suorakaiteen mallista vuokaa, jos haluat leikata browniet pieniksi neliöiksi. Näin jälkikäteen mietittynä, epäilen, etten ehkä muistanut tuplata kaikkien aineiden (kananmunien) määrää ja ainakaan en jaksanut vaahdottaa kananmunia kunnolla. Luulisin, että tästä tupla-annoksesta riittäisi uuninpannulliseen, mikäli haluaa brownieista melko ohuita.

Näin minun piti tehdä:

280g tummaa suklaata
1,5dl sulatettua voita
1,2dl maitoa
3,5dl ruokosokeria (alkup. ohjeessa oli vaahterasiirappia, mutta minulta se loppui kesken)
1tl vaniljasokeria
4 kananmunaa
2 1/3dl vehnäjauhoa
1tl leivinjauhetta
1/2tl suolaa

n.230g maustamatonta tuorejuustoa (huoneenlämpöisenä)
n.115g  vuohenmaidosta tehtyä tuorejuustoa (huoneenlämp.)
2rkl voita (huoneenlämp.)
4rkl vaahterasiirappia
1/2tl vaniljasokeria

n.5dl vadelmia (pakastettuja tai tuoreita)

1. Jos käytät pakastevadelmia, nosta ne pöydälle sulamaan.
2. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa (esim. Fazerin suklaat soveluvat erinomaisesti mikrossa sulatettaviksi. Katso pakkauksesta sulatusohje.) Sekoita joukkoon sulatettu voi. Sekoita viimeisenä joukkoon maito. Anna jäähtyä.
3. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola
4. Vatkaa kananmunista ja sokerista vaahto. Jos käytät vaahterasiirappia, lisää se ja vaniljasokeri suklaaseokseen ja vatkaa vain kananmunat.
5. Lisää jäähtyneeseen suklaaseokseen kananmunat ja kuivat aineet. Sekoita varovasti yhteen.
6. Vatkaa yhteen tuorejuustot, voi, vaahterasiirappi ja vaniljasokeri.
7. Kaada suklaaseos voideltuun vuokaan/leivinpaperilla vuorattuun uuninpannuun. Lusikoi tämän päälle tuorejuustoseos. Lisää viimeisenä hieman murskatut vadelmat mehuineen. Tee veitsellä tm. kierteitä brownien pintaan. Paista 175C:ssa n.25-30min riippuen brownien koosta ja paksuudesta.
8. Tarjoa jäähtyneenä.

Päärynä-gorgonzolapizza

Uunista juuri tullut pizza 

Kesäni on ollut kiireinen. Ensin töiden takia ja sitten lomailun. Nyt on aika taas palata pikkuhiljaa arkeen ja samalla yrittää elvyttää bloggailua. Josko se tästä taas lähtisi. Järjestimme jokin aika sitten entisten ja nykyisten, kynnelle kykenevien, työkavereiden kanssa kesäpiknikin. Luonnollisesti ilma oli epävakainen ja piknik siirtyi sisätiloihin. Tästä huolimatta päivä oli erittäin onnistunut. Ruoka oli hyvää ja sitä oli liikaa, juomaa samaten. Itse valmistin noihin syöminkeihin epäonnistuneen couscousin, päärynäpizzaa ja vadelma-vuohenjuustobrownieita.
Muutama vuosi sitten söin äitini luona tapastyyppisten herkkujen kanssa aivan mielettömän hyvää päärynäpizzaa, jota mieleni teki valmistaa piknikille. Muistaakseni ohje oli Anna Bergenströmin kirjoista. Tuohon hätään en kuitenkaan ohjetta saanut käsiini, joten piti soveltaa. En ole vielä onnistunut löytämään sitä täydellistä pizzapohjan ohjetta. Tällä kertaa kokeilin Pastanjauhantaa-blogista löytämääni ohjetta, joka osoittautui varsin oivalliseksi ihan perus sähköuunissakin tehtynä.

Pohjaan siis tuli:

350g vehnäjauhoja
1pss kuivahiivaa
1tl suolaa
2rkl oliiviöljyä
2 1/4dl lämmintä vettä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Lisää joukkoon vesi ja öljy.
3. Sekoita ja vaivaa kunnolla (käsin kymmenisen minuuttia).
4. Peitä liinalla ja anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Minä kohotin tuon lämpimässä vesihauteessa, kiire kun oli.
5. Vaivaa kohonnutta taikinaa vielä hetki. Jaa kahteen osaan, jos haluat suuria pizzoja, kuten tässä. Kolmeen tai useampaan osaan, jos mielit pienempiä pizzoja.
6. Kauli leivinpaperin päällä mahdollisimman ohueksi, ehkä noin pari milliä.
7. Täytä. Minä hienonsin morttelissa kuivattua timjamia, sekoitin sen oliiviöljyyn ja voitelin tällä pizzapohjat. Sitten ladoin pohjille ohuita päärynäviipaleita. Päälle ripottelin murustettua gorgonzolaa ja hieman hienonnettuja saksanpähkinöitä. Viimeiseksi valutin koko komeuden päälle hieman juoksevaa hunajaa.
8. Paista pizzat mahdollisimman kuumassa uunissa, kunnes pohja on kypsä ja pizza on saanut hieman väriä.
9. Tarjoa jäähtyneenä, palasiksi leikattuna tai pikkupizzoina.

Uuniin menossa

Meloni-kurkku-fetasalaatti

Tämä salaatti on mielestäni ihanan raikasta lämpöisinä kesäpäivinä. Teen sen yleensä hyvissä ajoin ennen syömistä ja laitan jääkaappiin viilentymään. Tämä on taas niitä salaatteja, jotka ovat hyviä esim. äyriäisten tai kalan lisukkeina, mutta myös sellaisenaan. Sen voi tarjota vaikka salaattipediltä pitaleivän kanssa. Tai ainekset voisi pilkkoa oikein pieneksi ja tarjota tätä salsatyyppisenä lisukkeena. Useimmiten kuitenkin syön sitä sellaisenaan, jääkylmänä. Siihen voisi lisätä yrttejä, vaikka minttua, mutta minusta se ei välttämättä ole edes tarpeen. Välillä yksinkertainen on parasta.

Pilko hunajamelonia ja kurkkua palasiksi, laita vadille ja murusta päälle fetaa. Valmista tuli.

Maailman paras ja helpoin salaatti

Rakastan tomaatteja!

Ennen niitä oli kahdenlaisia - tavallisia ja kirsikkatomaatteja. Sitten kauppoihin tuli pihvitomaatteja ja pisaratomaatteja. Nykyään niitä on saatavilla vaikka minkä värisenä ja muotoisena. Mahtavaa!

Seuraava salaatti on ikisuosikkini. Se on herkullista sellaisenaan ja helposti muokattavissa. Se toimii ihan pelkiltään, lisäkkeenä, leivän päällä ja kuumana päivänä vaikka pastan kastikkeena jne. Näin se yksinkertaisimmillaan menee.

Kypsiä tomaatteja

Balsamicoa

Oliiviöljyä

Mustapippuria

Sormisuolaa

Yrttejä

(valkosipulia)

Pilko tomaatit käyttötarkoitukseen sopivan kokoisiksi paloiksi. Mausta öljyllä, etikalla, pippurilla ja yrteillä. Jos mahdollista käytä tuoreita yrttejä. Kuivatut toki sopivat myös, jos tuoreita ei satu olemaan käsillä. Anna maustua jääkaapissa. Ripottele tarjolle laitettaessa hieman suolaa pinnalle. Jos tarjoat salaatin lisäkkeenä/leivän päällä/pastan kanssa, se ei mielestäni kaipaa muuta. Kesäkuumalla tykkään syödä tätä lounaaksi ja tällöin lisään usein joukkoon esim. hyviä oliiveja, mozzarellaa, fetaa tm.

Arnabit musa''a'a (Kukkakaali moussaka)

Juuri uunista tulleena

Tämä egyptiläinen ohje on peräisin Roderick Dixonin afrikkalaisesta keittokirjasta. Netistä tällä nimellä löytyi hieman erityyppisiä ohjeita. Tällä kertaa tein suunnilleen kirjan mukaan ja hyvää tuli! Pidän paljon kukkakaalista ja rakastan moussakaa, joten tämä ohje oli kuin minulle tehty. Plussana vielä se, että tämä on huomattavasti helppotekoisempi kuin perinteinen kreikkalainen moussaka ja lisäksi tämän voi toteuttaa hyvin kevyenä versiona.

Siis näin:

1 kukkakaali paloina (mitä pienempinä, sen nopeammin kypsyvät)
5dl tomaattimehua (myös tomaattimurska + pieni vesitilkka varmasti kävisi)
1/4tl muskottia (laitoin varmaan tuplaten)
1/4tl kanelia (taas tuplasti)
1/2tl cayennepippuria (ja saman kaavan mukaan, kunnolla makua)
500g naudan jauhelihaa (tai 400g, ensikerralla aion laittaa naudanpaistijauhelihaa, jota yleensä käytän)
suolaa ja pippuria

Ohjeen mukaan kukkakaalia kuullotettiin pari minuuttia kattilassa. Tein näin, mutta ensi kerralla aion jättää tuon väliin. Ruskista jauheliha. Mausta. Kaada sekaan 2 1/2dl tomaattimehua ja keittele muutama minuutti. Laita uunivuokaan vuorotellen kukkakaaleja ja jauhelihaa. Päälimmäisenä tulisi olla kukkakaaleja. Paista uunissa 20-30 min. Minä kyllä pidin vuokaani 40-45min. ja kukkakaalit olivat silti erittäinkin al dente. Eli jos tuon kuullotusvaiheen jättää väliin, vuokaa voi varmasti pitää uunissa 50-60min. Riippuen tietysti kuinka pehmeäksi kukkakaalit haluaa saada. NAM! Jokaisella on tietysti oma makunsa, mutta minuun tämä upposi. Helppoa, kevyttä (muutamilla pikkumuutoksilla) ja kunnolla kun maustaa, todella maukasta! Myös lampaanliha toimii varmasti erittäin hyvin. Ja jos ei ole kukkakaalifriikki, voisi sen sekaan varmaan laittaa perunan palasia. Ja minusta sipulin ja valkosipulin käyttö ei juuri koskaan voi olla kovin suuri virhe, eli miksei niitäkin lihan sekaan jos maistuu.

Ja lautaselle lapattuna

Akoho sy voanio (Kanaa kookosmaidossa)

Ei minussa ruokakuvaajan vikaa taida olla :)

Tämä ohje on peräisin Madagaskarin saarelta. Versio, jonka mukaan minä ruoan tällä kertaa valmistin, on peräisin Roderick Dixonin Afrikkalainen keittokirja - kirjasta. Kyseinen keittokirja kuuluu suosikkeihini. Siinä on monia huonoja puolia. Kuvia ei esimerkiksi ole lainkaan. Ohjeissa on todella paljon pieniä virheitä: ainesosaluettelossa mainittuja aineita ei valmistusohjeissa ole mainittu lainkaa, tai toisinpäin jne. Toisinaan kokemattomampi kokki tarvitsisi myös tarkennusta mm. lihojen osalta (mitä ruhon osaa kannattaisi käyttää) tai mausteiden/nesteiden määrän osalta jne. MUTTA kaikesta tästä huolimatta kirja kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Siinä on lähes tuhat ohjetta ja siitä saa melko hyvän kuvan maanosan keittiöistä. Ja tietääkseni suomeksi ei juuri Afrikan keittiöitä käsittelevieä kirjoja ole (poislukien muutama Pohjois-Afrikan maa tietysti).

Ja nyt kyseiseen ohjeeseen. Minä tein hieman pienemmän erän, joten mukailin hitusen ohjeen määriä. Näin sen tein:

400g broileria paloiteltuna
1 sitruunan mehu
suolaa ja pippuria
chilijauhetta
2 sipulia silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna (ensi kerralla laitan enemmän)
2 tomaattia pilkottuna
n.1tl jauhettua inkivääriä (tai tuoretta)
2dl kookosmaitoa (alkuperäisessä ohjeessa kookosmaidon määrä suhteessa kanan määrään oli huomattavasti pienempi)

Laita kana, suola, pippuri ja sitruunamehu kulhoom maustumaan tunniksi. Kuullosta sipulit ja valkosipulit öljyssä, lisää kanat. Paista lähes kypsäksi. Lisää inkivääri, chili ja tomaatit. Sekoita ja keitä hetki. Lisää kookosmaito. Keitä alhaisella lämmöllä, kunnes kanat ovat kypsiä ja kastike halutun paksuista. Itse laiton kookosmaitoa enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa oli suositettu. Tarjoile riisipetillä.

Juhannuksen grilliherkkuja

Että voivat viikot vieriä lähes huomaamatta ohitse. Kiirettä on pitänyt. Ajattelin nyt nopeasti kirjoittaa muutaman sanan juhannuksen herkutteluista. Tällä kertaa kävi niin, että mieli ja silmät söivät enemmän kuin suu ja suunnitelmat osoittautuivat liian suuriksi. Ruokaa tuli siis kannettua mökiltä takaisin kaupunkiin. Jotain herkkuja onneksi sain toteutettuakin.

Mansikka-halloumisalaatti

frisee- tm. rapsakkaa salaattia
romainea
rucolaa
mansikoita lohkottuna
grillattuja halloumiviipaleita
muutama mintun lehti
balsamicoa
oliiviöljyä
mustapippuria (ja suolaa)

Tee salaateista peti. Ripottele päälle mansikkalohkot. Mausta balsamicolla, oliiviöljyllä, mustapippurilla, (suolalla) ja mintun lehdillä. Asettele päälle grillatut halloumi-palat. Tarjoa esim. grillatun kanan kanssa, kuten minä tein. Sopii mahtavasti myös alkusalaatiksi sellaisenaan. Herkkua myös ilman juustoa. Ja voisin kuvitella tämän maistuvan myös feta-juuston kanssa. Täytyykin kokeilla seuraavalla kerralla.

Lammaspihvit ja pitaleivät

lampaan jauhelihaa
paprikajauhetta
cayennepippuria
valkosipulijauhetta
inkivääriä
kanelia
kurkumaa
jeeraa (juustokuminaa)
mustapippuria
suolaa

Mausta jauheliha oman makusi mukaan. Mielestäni mausteita saa olla melko paljon. Tarkoitus ei tietenkään ole peittää lampaan omaa makua. Lihan maku on kuitenkin sen verran voimakas, että mausteet eivät kovin herkästi sitä peitä. Anna lihan maustua vähintään muutama tunti. Muotoile pihveiksi ja grillaa. (Pihvit kannattaa litistää niin ohueksi kuin mahdollista, koska kypsyessään ne menevät kasaan ja paksunevat huomattavasti.)

Pihvit ja lisukevarras tirisemässä grillissä

Tarjoa pitaleivän välissä. Pihvien lisäksi täytteeksi sopii esim. salaatti, tsatsiki, grillattu paprika ja muutama palanen fetaa. (Kuvassa samaiset pitaleivät grillatun broilerin rintfaileen kanssa. Tämä osoittautui myös erittäin hyväksi setiksi.)

Maharagwe Ya Nazi (Papuja kookoskastikkeessa)

Tähän ruokalajiin löytyi paljon ohjeita netistä. Kirjoitusasu samoin kuin raaka-aineluettelo hieman vaihtelivat, mutta perusidea oli kaikissa sama. Ruoan nimi on swahilia ja tarkoittaa käsittääkseni  papuja kookoskastikkeessa tai kookoksen kanssa. Suurin osa ohjeista oli Tansaniasta (joko manner-Tansaniasta tai Sansibarilta) sekä Keniasta, joita swahilit asuttavat. Mutta ohjeita löytyi myös esim. kongolaisesta keittokirjasta. Swahilia käytetään lingua francana suuressa osassa itäistä Afrikkaa ja esim. juuri Kongon demokraattisessa tasavallassa se on yksi virallisista kielistä.

Eri resepteissä luetellut ainesosat hieman vaihtelivat ja yhdistelin taas useita ohjeita mieleni mukaan. Näin minä tein tällä kertaa:

1 tlk kidneypapuja
1 tlk kookosmaitoa
1 suuri keltasipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
tilkka öljyä
1 vihreä paprika paloiteltuna
2-3 pilkottua tomaattia
1 vihreä chili siemenet poistettuna ja pilkottuna
1 tl currya (enemmänkin voisi laittaa)
ripaus kanelia
hieman sokeria
suolaa maun mukaan

1. Kuullota sipuleita ja valkosipuleita hetken aikaa padassa.
2. Lisää muut ainekset.
3. Anna kiehua hiljalleen välillä sekoitellen, kunnes kasvikset ovat kypsiä, pavut sopivan pehmeitä ja kastike hieman mennyt kasaan.
4. Tarjoa riisipedillä tai ugalin tai vaikka pitaleivän kanssa.

Minä käytän usein kuivattuja papuja, jotka liotan ja keitän itse, mutta näin tölkkipapujen kanssa tämä on nopea ja todellinen hätävararuoka. Kaikki pakolliset aineet (kookosmaito, tölkkipavut, sipuli, valkosipuli sekä mausteet) löytyvät kaapista. En jaksanut tänään keittää riisiä ja suoraan sanoen kaipasinkin jotain muuta. Pikapolenta ajoi tänään ugalin asiaa. Maissipuuro kuin maissipuuro, eikös vain?

Ihana raparperi (kompottia ja muffineita)

Kevät tuo tullessaan raparperin. Haaveilen omasta pienestä pihasta ja puutarhapläntistä tai edes suuresta parvekkeesta, jonne saisi pienen keittiöpuutarhan. Raparperi kuuluisi ehdottomasti puutarhaani. Toistaiseksi nämä ovat haaveita ja joudun ostamaan raparperit torilta tai marketin hevi-osastolta. Näin tein eilen ensikertaa tänä keväänä. Ostin puoli kiloa raparperia ja tein siitä kompottia. Tai yritin tehdä. Laitoin nestettä liikaa, jonka seurauksena jouduin ylikypsentämään raparperin ja hieman suurustamaan loppuvaiheessa mössöäni. Hyvän makuista siitä onneksi silti tuli. Ja olin muutenkin suunnitellut tämän leivontatarkoituksiin, eli ulkonäkö ei ole kovin ratkaisevaa.

En noudattanut mitään ohjetta, vaikka ehkä lopputuloksesta päätellen olisi ollut tarpeellista. Suunnilleen näin tein kompotin:

500g raparperia huuhdottuna ja paloiteltuna
n. 3dl sokeria (ruoko-)
tilkka vettä (ensi kerralla tiedän, että tilkka tosiaan riittää)

Laita aineet kattilaan ja sekoittele välillä, kunnes raparperit ovat halutun kypsyisiä. Jos haluaa välttää ruskeahkon värin, kannattaa epäilemättä käyttää tavallista sokeria ruokosokerin sijaan. Minulta sattui kaapista löytymään vain ruokosokeria ja kuten sanottu, leivonnaisissa kompotin värillä ei ole väliä.

Valmis kompotti menossa pakkaseen

Alunperin suunnitelmanani oli valmistaa kuorrutettuja raparperikuppikakkuja. Päädyin kuitenkin siihen, että juusto-voikuorrutteen sijaan laitan vain tuorejuusto-tomusokerikuorrutteen. Lopputulos oli ulkonäkönsä puolesta kaikkea muuta kuin onnistunut. Ensi kerralla taas muistan, että jos jotain tekee ensimmäistä kertaa, ohjeiden noudattaminen olisi suotavaa.

Muffinitaikinaa tehdessäni sovelsin useita eri ohjeita. Suunnilleen näin taisin sen tehdä:

n.100g voita
2dl sokeria (ruoko-)
2tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
4,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2dl maitoa

1.Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri keskenään.
2. Lisää kananmunat yksitellen välillä sekoittaen.
3. Lisää loput aineet ja sekoita tasaiseksi massaksi.
4. Annostele muffinivuokiin hieman taikinaa, laita väliin lusikallinen raparperikompottia ja lisää lopuksi päälle hieman taikinaa. Taikinaa tulisi olla n. 2/3 vuoan korkeudesta.
5. Paista 175 asteessa n. 15 min tai kunnes muffinit ovat kypsiä ja kauniin värisiä.

En jostain syystä löytänyt muffinivuokaa keittiöstäni, vaikka olin aivan varma sellaisen omistavani. Päädyin latomaan muffinit vuoissaan vieriviereen pellille ja toivomaan parasta. No, lopputulos ei ollut kovin kaunis. Lopussa oleva kuva on otettu vähiten levinneestä yksilöstä. Jäähtyneiden muffinien päälle lusikoin kuorrutetta:

200g Philadelphiaa
muutama desi tomusokeria

1. Sekoita
2. Anna hieman jähmettyä jääkaapissa.

Kuorrutteeni jäi melko valuvaksi. Jos siitä haluaisi jämäkämpää täytyisi joko tomusokerin määrää kasvattaa aivan valtavasti tai vaihtoehtoisesti sekoittaa joukkoon huoneenlämpöistä voita ja jähmetyttää massa jääkaapissa. Tällöin tuloksena pitäisi olla paksua, pursotettavaksi sopivaa kuorrutetta. Muffinini olivat loppujenlopuksi erittäin hyvän makuisia ja ensi kerralla osaan ehkä välttää virheet, jotka nyt tein. Ajattelin, että tästä voisi tehdä myös piirakan irtopohjavuoassa. Halutessaan raparperikompotin voisi myös sekoittaa jo taikinaan. Syksyllä ajattelin testata tätä omenakompotilla ja vaihtaa taikinan vaniljasokerin kaneliksi. Nam!

Custard

Custard-jauhe

Eräs nigerialainen tuttavani teki tätä kerran osaksi yöpalaa seurueellemme. En tuolloin valitettavasti seurannut valmistusta, joten nyt piti vaan toimia fiiliksen mukaan - valmistustapoja, kun on useita. Custard on kai lähinnä maissijauhoista tehtyä makeaa kiisseliä ja Nigeriassa se on käsittääkseni melko yleinen aamiaisruoka. Purkki osui silmiini viimeksi Vii Voanissa pyöriessäni ja pakkohan se oli ostoskoriin napata, kun muistelin lopputuotteen viimeksi olleen herkullista. Täytyy kyllä todeta, että tällä kertaa näin ei ollut. Tiedä sitten oliko kyseessä eri firman valmiste vai vain eri valmistustapa. Kyllähän tuota söi, mutta ei makuelämys kovin kummoinen ollut. Uskon kuitenkin, että silloin tällöin iltapalalla syötynä, purkin saa tyhjennettyä ilman suurempia ongelmia. Suomalaisittain ja etenkin ravitsemussuositukset huomioonottaen custardin makeus on hieman erikoista. Varsinainen terveysruoka ei ole kyseessä eli ei tästä kaurapuurolle ole haastajaksi.

Purkin kyljessä on valmistusohjeet, netistä taas löytyi täysin erilaiset ohjeet. Valmistus onnistuu myös mikrossa kokonaisuudessaan alle kymmenessä minuutissa. Valmis custard pitää sisällään jauhetta, maitoa (tai vettä + maitotiivistettä) sekä sokeria. Toki sitä voisi maustaa esim. kanelilla, sitruunalla, käyttää kookosmaitoa, tarjota marjojen tai hedelmien kanssa jne.

Ja valmis annos kaikessa yksinkertaisuudessaan

Maailma kylässä

Helsingin Kaisaniemessä ja Rautatientorilla järjestettiin tänä viikonloppuna World Village Festival eli Maailma Kylässä-tapahtuma. Minulle tästä on parissa vuodessa muodostunut huikea kesän aloitus, joka on lunastanut takuuvarman paikkansa kalenterissani. Minulla oli vapaa viikonloppu ja ilma on ollut mahtava, joten vietin Kaisaniemessä koko lauantain sekä osan sunnuntaipäivää. Tuolla tuntuu aina aika loppuvan kesken. Nautimme musiikkiestyksistä, kiertelimme kojuja, maistelimme eri maiden ruokia ja tapasimme tuttuja. Tarjolla olisi lisäksi ollut paljon mielenkiintoista asiaohjelmaa, eri järjestöjen ständejä jne jne jne.

Ruokatarjonta oli jälleen häkellyttävän laaja ja harmittaa, kun niin paljon jäi taas kokematta ja maistamatta. Mutta siinä oiva syy palata taas ensi vuonna. Tällä kertaa söin gambialaista, kamerunilaista, kongolaista ja ghanalaista ruokaa. Kaksi ateriaa per päivä, viiden euron settejä ja muuta ei kyllä tarvittu. Kamerunilaisesta annoksestani unohdin ottaa kuvan. Se piti sisällään riisiä, keittobanaania, papumuhennosta, pinaattimuhennosta ja puff-puff-munkkeja. Odotukset olivat kovat, mutta hienoisen pettymyksen tuo annos valitettavasti makujensa puolesta tuotti. Annoksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, verrokit vaan taisivat olla sen verran kovia. Seuraava annos oli gambialaista benechiniä (ja hieman mausteista hernelisäkettä), jota olen kyllä syönyt useammankin kerran tuttujen valmistamana. Ajattelin kuitenkin muistia virkistääkseni sitä taas maistella, jotta maut ovat tuoreessa muistissa, kun opettelen sitä itse valmistamaan.

Benechin

Tänään ensimmäinen ateriani oli kongolaista papukastiketta, riisiä ja tulista (oikeasti tulista) chilikastiketta. Nam! Rakastan papuja! Tässä oli käytetty valkoisia papuja, joita itse olen viimeaikoina vähemmän laittanut. Täytyykin ostaa niitä taas pitkästä aikaa. Ruoan minulle antanut nainen varoitti erikseen chilin olevan todella vahvaa, eikä hän väärässä ollut. Ruoan jälkeinen polttelu suussa ja huulilla kesti useita kymmeniä minuutteja.

Kongolaista ruokaa

Viimeiseksi söin tänään ghanalaista jollof-riisiä, kastiketta ja friteerattua keittobanaania sekä inkiväärijuomaa. Tämä oli annoksista benechinin ohella eniten makuuni. Ruoassa oli makua, mutta se ei kuitenkaan ollut liian tulista - sopiva, pienoinen polte. Inkiväärijuoma, jossa uskon olleen vettä, sokeria ja inkivääriä, oli makuuni turhan makeaa. Kylmänä ja hieman vähemmällä sokerilla se varmasti olisi loistava raikaste kesäpäivälle.

Ghanalaista jollof-riisiä

Kuten kamerunilainen mies, joka minulle ruokia esitteli, ohikulkijoille huuteli: hyvä ruoka, parempi mieli. Harmi, ettei vastaavia tapahtumia ole useammin. Nämä todella piristävät Helsingin ruokatarjontaa. Esimerkiksi juuri afrikkalaista ruokaa ei täältä monesta paikasta saa. Ihmettelinkin itsekseni, että miten niin monet tuolla päätyivät syömään makkaraperunoita, kebabia, kiinalaista, intialaista ym. perusmättöä, kun tarjontaa kuitenkin olisi ollut niin paljon. Toivoisin, että ensi vuonna myös Lähi-idän sekä Etelä- ja Väli-Amerikan maiden keittiöt olisivat kunnolla edustettuina.